Kesä, käärmeet ja liskot

Kesäkuun puolivälissä tarkastettiin siemenestä ihmisen itse kasvattamat tomaatit, hyvin ovat kasvaneet

 Olen saanut vierailla jonkin verran maalla. Kesä on muuten mennyt mukavasti, mutta tuota lämpöä olisi voinut olla vähän enemmän. Muutama hellepäivä ei ihan riitä.

Ihmiset eivät ole kovin ilahtuneita uudesta harrastuksestani. Jo viime kuussa olin aika innostunut kiehtovasti kiemurtelevasta interaktiivisesta mahdollisesta lelusta nurmikolla, jota ihminen kutsui kyykäärmeeksi. Muahan pideltiin valjaista kiinni, niin etten päässyt tassulla lättäämään tätä kiemurtelevaa otusta. Eipä hätiä, yhtenä päivänä sain napattua pihalta elävän pikkukäärmeen suuhuni ja pelottelin mummoa tällä. Olisivat kiitollisia, kun näin paljastin, että pihan puskoissa luikertelee myös rantakäärmeitä. Ihmiset sanoivat niitä näkyneen mäellä joskus muinoin, mutta nyt olivat olleet vuosikausia kadoksissa. Viikko tästä nappasin puskasta sitten oikein ison käärmeen, jonka ehdin myös tappaa ennen kuin ihmiset pääsivät väliin. Ihmiset sanoivat, että saan kiittää onneani, että tämäkin oli rantakäärme. Nyt eivät oikein pidä siitä, että täytyy koko ajan katsoa vierestä mitä teen pihalla.

Hiiret ovat kanssa saaneet pihalla kylmää kyytiä. Vähän valjaat tosin haittaavat salamannopeita lepakkoloikkiani. Kerran söin yhden sisiliskon kun ihminen tuli vapauttamaan sitä kynsistäni. Liskoja päätyy söpöjen tassujeni alle aika usein.

Kesä on kollin parasta aikaa

Jasmiinin huumaava tuoksu voi peittää jopa kollirollin hajun.