lauantai 31. elokuuta 2019

Ihmisapina kyläilee


Peto-Paavo terassituolissaan

Ihminen jätti mut kotiin kyläillessään Peto-Paavon ja Kikin uudessa kämpässä. Nämä kaksi ovat siis somalikissoja, johon minäkin olen saanut tutustua aiemmin. Uusi kämppä on suhteellinen käsite, ovat asuneet siellä jo vuoden. Asuntokin on vuoden ikäinen jo.

Kissoilla on siellä 2 kerrosta ja mukava lasitettu pihaterassi, jossa tykkäävät oleskella.

Äiti Kiki ei ollut kovin innostunut kuvaamisesta. Paavo sen sijaan tunki itseään ja nenäänsä aktiivisesti kännyyn kiinni. Ota siinä sitten kuvia. Seurustellakin pitäisi ihmisten kesken.







Katoa sen kännyn kanssa






Paavo on muutenkin heti tunkemassa vieraiden ihmisten tykö. Fiksuna ja viisaampana Kiki-äiti tarkkailee tilannetta ensin taustalla. Mutta sitten haistellaankin ensin perusteellisesti vieraan kassit ja kengät ja viimeiseksi itse vieras. Kämppä oli kuulemma oikein moderni ja viihtyisä. Ihminen nappasi Paavon syliin ja vähän kuulemma siinä ensin pyristeli, mutta on kuulemma todella paljon helpompi pidellä paikoillaan kuin eräs superluikero, jolla varmaan tarkoittaa minua.

Molemmilla kissoilla on ihmisen mukaan todella hienot villapöksyt ja kaulurit.



Ainoa äiti ja lapsi -kuva

Kuva kesäterassilta



Kesällä tuli eteen kaikenlaista, tämä nimi oli huippu, Peto-Paavolla on oma katu, missä viipyy Viggon valtatie?




















torstai 1. elokuuta 2019

Kesä, käärmeet ja liskot

Kesäkuun puolivälissä tarkastettiin siemenestä ihmisen itse kasvattamat tomaatit, hyvin ovat kasvaneet

 Olen saanut vierailla jonkin verran maalla. Kesä on muuten mennyt mukavasti, mutta tuota lämpöä olisi voinut olla vähän enemmän. Muutama hellepäivä ei ihan riitä.

Ihmiset eivät ole kovin ilahtuneita uudesta harrastuksestani. Jo viime kuussa olin aika innostunut kiehtovasti kiemurtelevasta interaktiivisesta mahdollisesta lelusta nurmikolla, jota ihminen kutsui kyykäärmeeksi. Muahan pideltiin valjaista kiinni, niin etten päässyt tassulla lättäämään tätä kiemurtelevaa otusta. Eipä hätiä, yhtenä päivänä sain napattua pihalta elävän pikkukäärmeen suuhuni ja pelottelin mummoa tällä. Olisivat kiitollisia, kun näin paljastin, että pihan puskoissa luikertelee myös rantakäärmeitä. Ihmiset sanoivat niitä näkyneen mäellä joskus muinoin, mutta nyt olivat olleet vuosikausia kadoksissa. Viikko tästä nappasin puskasta sitten oikein ison käärmeen, jonka ehdin myös tappaa ennen kuin ihmiset pääsivät väliin. Ihmiset sanoivat, että saan kiittää onneani, että tämäkin oli rantakäärme. Nyt eivät oikein pidä siitä, että täytyy koko ajan katsoa vierestä mitä teen pihalla.

Hiiret ovat kanssa saaneet pihalla kylmää kyytiä. Vähän valjaat tosin haittaavat salamannopeita lepakkoloikkiani. Kerran söin yhden sisiliskon kun ihminen tuli vapauttamaan sitä kynsistäni. Liskoja päätyy söpöjen tassujeni alle aika usein.
Kesä on kollin parasta aikaa

Jasmiinin huumaava tuoksu voi peittää jopa kollirollin hajun.