keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Hävitty taisto


Jatkuva punnituslaatikkoon joutuminen on syvältä
Käytiin eilen eläinlääkärillä. Minun kahdeksan päivää kestänyt hyvinsyöntiputkeni näet loppui pari viikkoa sitten ja aloin taas laihtua. Juuri kun jotkut kehuivat pyöristyneitä muotojani. Emäntä tuli siihen tulokseen, ettei enää jaksa katsella laihtunutta olemustani, ja on aika ryhtyä radikaalimpiin toimenpiteisiin lisämassan saamiseksi. Lisäksi käytökseen oli tullut lisää kollimaista yleistä levottomuutta.

Reissun varsinaisena tarkoituksena oli hankkia implantti ennen kaikkea ruokahalun parantamiseksi. Lääkäri totetesi heti minut nähtyään, että ottaisi mielellään myös verikokeet, koska en ole enää hieman laiha, vaan erittäin laihassa kunnossa. Jouduin taas vaakaan, joka näytti pari grammaa vajaa 3,5 kg. Saisin painaa kevyesti neljäkin kiloa.

Onneksi lääkärinä oli taas mukava Karoliina-täti, jollla ollaan käyty ennenkin. Pienestä protestoinnistani välittämättä implantti saatiin sutjakasti paikoilleen. Minulta tunnusteltiin kilpirauhanen ja munuaiset, jotka tuntuivat normaaleilta. Laihuudesta on se hyöty, että kaikki nahan alla oleva tuntuu todella selvästi. Päädyttiin siihen, että jos en kahden kuukauden kuluttua ole saanut selvästi lisää massaa, joudun palaamaan lääkäriin tarkempia tutkimuksia varten. Tällä kertaa verikoe siis jätettiin. Suutahdin kevyesti siitä hirveän isosta neulasta, joka tungettiin takajalkani eteen. Tosin lääkärikin nauroi, että nyt äsken närkästynyt kissa on taas pyrkimässä rapsuteltavaksi, ja taidan olla erityisen anteeksiantavainen tapaus.

Mulla on kotighetossa uusi lempparipaikka. Olen nykyään mielelläni avatun sisäikkunan ja ulkoikkunan välissä tiirailemassa pihan tapahtumia. Meidän yli satavuotiaassa talossamme on kivat vanhat turvonneet ikkunanpuitteet, niin että ikkunan voi vetää voiman kanssa kevyesti raolleen ilman että eläimet pääsevät laajentamaan koloa. Tästä kolosta huutelen pari kertaa viikossa muutamat MOUUU-kollijoikut lähiseudun mahdollisille tytöille.

Pihamyyrät (puutarhaliike siis) pilasivat sen vähänkin nurmikon mitä pihassa oli, en pidä en



keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Metsästystaidot hakusessa




Äitienpäiväviikonloppu oli kelien puolesta täydellinen. Sain olla runsaasti ulkona. Olen alkanut ulkona vähän huudella mennessäni mahdollisille lähistön tytöille, ennen en ole sellaista harrastanut.Ihmisen mielestä lisääntynyt kolleilu näkyy yleisenä säheltämisenä ulkona muutenkin. Saatan lähteä jahtaamaan perhosta, mutta kesken juoksua keksinkin ihan jotain muuta. En mukamas keskity ollenkaan. Yhtenä aamuna ryntäsin viiden minuutin sisällä kolmen eri rusakon perään! Ihmisen veli nauroi nähdessään nurkissa pyörivän jättirusakon, että siinä käy kuulemma runopojalle hassusti, jos tuon takatassujen monotukseen joutuu. Sitten minua vietiinkin pellolle tutustumaan aitoihin myyränkoloihin. Peli ei ole kuulemma menetetty, koska haistelin innokkaasti näitä reikiä maassa. Pitää vielä kuulemma oppia kissalle soveltuvat saaliseläimet. Pääsin auttelemaan myös ihmisten halonhakkuu-urakassa.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Sometimes It Snows in April


Riistapoikaa väsyttää, kuva: Tero

Palaan viime kuun loppuun, jolloin meille satoi lunta tupaan konkreettisesti ja kuvitteellisesti. Huonot uutiset ensin. Huhtikuun 20. päivä toisesta pentueestani kaksi pentua siirtyi paremmille hiirestysmaille. Samba-neito alkoi vuotaa verta illalla. Koska Lahdessa ei ollut päivystävää eläinlääkäriä, joutuivat ihmiset ajamaan Hämeenlinnaan asti. Kaksi pentua syntyi kuolleina istukan irtoamisen takia. Kahta muutakin piti elvyttää alkuun. Ensin alkuun emon  oli kipujen takia vähän vaikea tajuta mitä pennuille pitäsi tehdä, mutta sittemmin Sambasta on kehittynyt todellinen leijonaemo, joka haluaa kätkeä pennut kameraltakin. Pentupesässä ryömii nyt yksi riista poika ja sininen tyttö.

Sometimes it snows in April
Sometimes I feel so bad, so bad
Sometimes I wish life was never ending,
And all good things, they say, never last

- Minneapolisin Prinssi

Näytän tässä normaalipainoiselta
Ihminen sanoi, että siitä tietää olevansa keski-ikäistä raatoluokkaa, kun levyhyllyssä alkaa olla enemmän edesmenneiden artistien tuotoksia kuin elävien.Tämänkin hyypiön musiikkiin liittyy kuulemma liikaa hyviä muistoja. Minä autoin aktiivisesti sitten koko levykasan järjestelyssä. Välillä pyydettiin jopa menemään pois levyjä pahoinpitelemästä. Hetkinen,  paria levynkulmaa tuli purtua, ei muuta.

Emäntä väitti myös huhtikuun lopun lumesta olleen todellista haittaa, tai oikeastaan raekuurosta. Mailla näet yllättäen hyppäsin suoraan lattialta ihmisen päähän. Juu, hieno vähän yli 170 cm aito lepakkoloikka. Ihminen siinä sitten vähän huusi ja reuhtoi minut irti, koska käytin loikkaan tehokkaasti kynsiäni. Tämän jälkeen olin sitten aika pois tolaltani. Ihminen ihmetteli kovin miksi normaalisti niin rauhallinen ja kiltti kissa tekee jotain tällaista, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut? Loikan jälkeen sydämeni kuulemma hakkasi hurjasti ja jouduin keittiöön rauhoittumaan. Syy oli se, että hetkeä aiemmin olin joutunut todella inhaan raekuuroon. Niskaan satoi jotain terävää ja satuttavaa. Emäntä oli saunan pesää sytyttämässä, ja minä saunan takana flexiin sidottuna. Ihminen havahtui siihen kun ulkoa alkoi kuulua melkoista kissan mouruhuutoa. Hihnani oli sen verran lyhyt, etten päässyt saunan ovesta sisään. Sitten juostiin kovaa vauhtia talolle. Heti sisällä sitten hyppäsin päähän. Seuraavana päivänä siten emäntä meni Turokin näyttelyyn toinen puoli naamaa turvoksissa ja kynsien jäljillä varustettuna takatassujeni jäljiltä. Tämän jälkeen jouduin kynsienleikkuseen. Kynnet olivat olleet normaalia pidempinä, jotta olisi helpompi kiivetä oikeiden puiden runkoja pitkin.

 Siskostani Maesta tuli äiti 23.4. Yöllä syntyi Vaasassa neljä potraa sinistä pentua. Kaikki meni synnytyksessä  ja sen jälkeen oikein hyvin. Olen nyt siis enomies.

Huhtikuun lopulla raekuuroviikonlopun jälkeen tapahtui jotain kummaa. Aloin äkkiä syödä valtavat määrät ruokaa. Ihmiset miettivät tajuanko puhetta. Kuulin puhetta sekä leikkauksesta että jostain implantista ratkaisuna kroppaongelmiin ja syömättömyyteen. Saatoin syödä 150 g raakaa lihaa päivässä ja päälle reippaasti raksuja. Emäntä toivoo trendin jatkuvan.