tiistai 29. maaliskuuta 2016

Jäljestystä ja jälkeläisiä



Päästäinen oli ja meni. Minä pääsin maalle vähän nuuskimaan ulkoilmaa
Jäljestämässä hirviöjänistä
ja syömään mummon katkarapuja. Nyt ramaisee kunnolla, koska maalla olen jatkuvasti valppaana. Yöt menivät osittain hiirikaapin oven rämpytyksessä. Jos sulotuoksuista roskakaappia ei jätetä auki, alan availla sitä.  Tuloksena on ihmisten mielestä hirveä meteli keskellä yötä. Silloin yleensä avaavat oven suosiolla. Aamulla sitten saavat korjailla keittiön  lattialta kananmunan- ja banaaninkuoria sekä nostaa kaapista kumollaan olevan roska-astian. Vielä en ole saanut siimahäntää kiinni.

Päivisin oli kylmää ja tuuli. Tästä syystä ulkoilut jäivät aiottua lyhyemmiksi. Nuuskin innolla tiettyjä jälkiä. Ihmiset ovat kertoneet epäilyttävän maatiaiskissan rantautumisesta lomapaikkani pihapiiriin. Ei muuten onnistu ilman lupaa!

Kauhea havainto:  ihan merkkaustuijani vierestä pihalta löytyi ensimmäinen hirviöpupun peräpään vähemmän sulotuoksuinen  kasa. Hetkinen: enkö muka ole tarpeeksi hajustanut tuijaa oman reviirini merkiksi kunnon Parfum de Kollilla? Selvä loukkaus. Ihminen oli tylsä ja väitti kasan olevan peräisin hirvestä. Minä löysin pieneltä alueelta monta samannäköistä kasaa. Todella mahtavan kokoinen rusakko papanat ovat ainakin 3 cm pitkiä. 

Haiseva kasa merkkauspaikallani
Jo sulaneet ja kutistuneet jäljet ihan ikkunan lähellä


Löysin heti ekana päivänä tunnistamattoman eläimen jäljet. Olivat normaaleja ketunjälkiä selvästi suuremmat. Pituus arviolta 8-10 cm. Ikävä kyllä ei saatu enää eilen kunnon kuvaa kun olivat sulaneet ja kutistuneet lähes olemattomiin.  Ihminen epäilee ilvestä tai sitten tylsästi irrallaan ollutta koiraa. jotenkin polkuanturoiden jäljet olivat selvästi leveämmällä kuin ketuilla/supeilla/koirilla. Minä olen varma: kyseessä on reviirille tunkeutunut tunnistamaton kissaeläin.

Morsioni Samba-neito odottaa nyt sitten jälkikasvua syntyväksi huhtikuun lopulla Nettesin-kissalaan Lahdessa. Kuvassa näkyi normaalia suurempi määrä pikkulepakoita. Siskoni Mae saa myös pennut vähän oman pesueeni jälkeen Vaasassa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Hiihto- ja toimintalomani

Voi tylsyyttä... Olen taas kotiutunut kotighettooni, missä keittiön ikkunasta saa ihailla vastapäisen talon tiiliseinää. Vietin viikon Lahdessa samaan aikaan kun joillakin oli täällä päin Suomea hiihtoloma.

Ensin ihmisen mielestä positiivisia uutisia. Painoni lisääntyi loman aikana täsmälleen 100 grammaa. Viimeinen punnituslukema oli vielä aivan liian alhainen 3 488 g, mutta suunta on lupaavasti ylöspäin. Kiitos Minnalle, Terolle ja lapsille hyvästä hoidosta.

Ihminen oli ihmeissään kun olin lomalla syönyt tosi hyvin. Tein kiltisti kaikkea muutakin, mitä ei normaalisti kotona näe. Suostuin esimerkiksi käyttämään kristallihiekkaa. Matkalla Lahteen huusin vienosti kopasta alkumatkan, mutta loppureissun olin ihan hiljaa. Paluumatka olikin sitten normaalia urputusta omalle ihmiselle. Käyttäydyin muuten kuin herrasmies, mutta ainakin kerran ärjähtelin kissaneidon pois ruokakupilta ja vedin naamaani hänenkin ruokansa.

Mitä sitten tein Lahdessa? Juoduin vähän hoitelemaan toisten kollien hommia, jotka olivat tällä kertaa estyneitä toimimaan. Perillä minua odotti kaunis sininen Samba-neito, jolle alkuun vähän murisin. Tosin vajaan tunnin päästä olimme jo lemmentouhuissa. Kissaneito oli vähän ujompaa sorttia ja halusi hoidella nämä touhut sängyn alla. Mikäs siinä, sopi minulle. Touhuaminen oli varsin tiivistahtista. Kun neidolta loppui juoksu, loppui myös minulta kiinnostus, ja loput neljä päivää riekuttiin ympäri kämppää juosten ja painien.

Alkuun vähän arvellutti perheen 2 tiibetinspanielia, mutta lopuksi haistelin niitäkin nokasta. Hyppäsin myös raapimapuusta suoraan näiden keskelle, ja tein kähisemällä tilaa itselleni. Jossain vaiheessa joukkoon liittyi myös kolmas spanieli 5 kk ikäinen Romeo, joka oli eniten innoissaan kissojen jahtauksesta. Tosin ihminen yllätti minut ärsyttämästä tätä hauvaa. Juoksin suoraan päin ja hyppelin edessä, niin että saatiin taas jahti aikaiseksi. Tunnetusti olen myös lapsirakas, ja tämän perheen lapset olisivatkin halunneet pitää minut itsellään. Sen verran tuli taas kehrättyä ja puskettua. Yöt sain viettää mukavasti perheen pojan sängyssä yhdessä morsion kanssa.

Kaunis ja tyrmäävän viehkeä Samba-neito, kuva: Tero