keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Roskisrotta

Tässäkin näytän puoliksi pelottavalta
Mulla on maalla hyvät mahdollisuudet metsästykseen. Ihminen on vain epätoivoinen, kun ei kuulemma tule tuloksia. Arvatkaa vaan montako kertaa olen kuullut, ettei Befanan valtakaudella tässä talossa hiiret hyppineet pöydällä? Lisäksi länkytetään siitä, ettei mestarimetsästäjä  Massimo (tollanen kevyehkö ja iso  6-kiloinen abypoika) ole ikinä lähtenyt rusakkojen perään.

Ihminen tykkäsi vähän kyttyrää, kun sunnuntaina kahden aikaan iltäpäivällä keittiön roskiskaapista kuului selvästi hiiren hyppäys kaappiin, ja sen jälkeen ärsyttävää rapinaa. Moiset rotan röyhkimykset eivät kyllä yleensä tapaa tulla kaappiin viettämään herkkuhetkiään keskellä päivää.

Huomautan tässä välissä, että minä kyllä päivystän yleensä kyseisen kaapin luona aika ahkeraan. Palvelija lähti sitten etsimään minua. Olin olohuoneen keinutuolissa vetämässä erittäin syviä hirsiä. Eikä olisi kiinnostanut herätä ollenkaan, vaikka ihminen veteli tassuista, ja lopulta nappasi minut väkisin syliin kun en suostunut nousemaan. Sitten nopea hiippailu keittiön kaapin eteen ja kaapin ovi auki. Huomasin tietty, että nyt on saalista kaapissa ja tein nopean loikan kaapin perälle, vaan hiton hiirulainen pääsi taas pakoon.

En kuulemma osaa ilmehtiä erityisen hyvn, kun kyttään lintuja tai muita eläimiä ikkunasta. Pitäisi kuulemma pistää korvat luimuun sivulle, niin että taittuvat lähes kaksinkerroin, vääntää naamaan kunnon irvistys ja vielä jotenkin naksutella. Tekevätkö muut muka niin?