keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Syyssonaatti


Eikö minulla olekin täydellinen maastoutumisväri syksyiseen luontoon 


Syyssonaatti on kuulemmaa hyvä elokuva. Olo täällä on oikeesti vähän tylsä. Asiaa olisi ollut melkein romaaniksi asti, mutta ihmistä ei ole tahtonut saada koneen ääreen. Pari viikonloppua sitten se hukkasi minut pihalle ollessamme haravoimassa lehtiä. Tullessaan takaisin kippaamasta lehtikuormaa suurempaan kasaan tämä ei löytänyt minua enää mistään pihalta. Muutkaan pihalla olleet ihmiset eivät nähneet minua missään, ei edes punaisesta flexin päästä näkynyt jälkeäkään. Seurasi viiden minuutin kiivas etsintä ja huutelu. Sitten joku äkkäsi , että siinähän tuo makaa auringossa pötköttämässä lehtikasan päällä. Olin siirtynyt noin kymmenisen metriä kunnon auringonpaisteeseen. Kukaan ei nähnyt minua kauempaa, koska omaan niin hyvän suojavärin. Eikä todellakaan kiinnostanut vastailla tai liikahtaa, vaikka ihmiset huutelivatkin. Sen kerran kun lokakuussa on ulkona 20 astetta lämmintä, niin silloin nautitaan kunnon aurinkokylvyistä. Kesää on ikävä, mutta kai se sieltä vielä tulee yhtä ihanana kuin päättynyt kesäkin.

Nokka kohti mahtavaa kesää









sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kesäterassilla

Montakohan kertaa tämän kauniin kesän aikana minulle on luvattu, että seuraavalla kerralla pääset sitten mukaan rantaan katsomaan lomakaupunkini pienvenesatamaan  ihmisiä ja eläimiä. Aika monta voin kertoa.

Tänään sitten laiskat viimen päättivät panna toimeksi. Lähtiessä oli vielä suht lämmintä, mutta kun merta kohti käveltiin, niin taivaalta alkoi tiputella vettä. Kun päästiin sopivalle terassille, joka on yksi ihmisten suosikkipaikoista, niin taivaalta räjähti niskaan kunnon vesivyöry. Pökerryttävän hirveää. En pitänyt tästä ollenkaan ja halusin ängetä märältä lattialta jonnekin ylemmäs. Ihmiset istuivat kunnon varjojen alla, mutta vähätkö se auttoi.

Paras paikka löytyi sitten ihmisten sylistä. Lähistön tädit ihastelivat komeuttani ja kauniita silmiäni. Viereisen pöydän vesikoira vähän yritti rähistä minulle, mutta kun lähdin tätä kohti ihan rauhassa koira luikki pöydän alle. No, osittain pakoon sadetta ,myönnetään. Naapurin Tessa-dobermannilla on sata kertaa enemmän katu-uskottavuutta. Tessaakaan en pelkää yhtään.


Pikkuisen lohdutti kun sain ihmisten vohveleista kermavaahtoa vedettyä naamariin. Pieni toive: katsokaa seuraavalla kerralla, että on lämmin. Ympäristö oli oikein mielenkiintoinen, mutta keli kylmä, tuulinen ja sateinen. Yäk.




maanantai 30. heinäkuuta 2018

Saaren laivakissat

Monivarpainen laivakissa Tassu saa luomuruokaa saaren omista antimista


Ihmisen ystävällä on oma vajaan hehtaarin saari lounaisen Suomen sisäsaaristossa. En päässyt reissuun mukaan, koska saattaisin aiheuttaa kunnon kähinät saarella, jonka valtias on iso punavalkoinen kolli Silppu. Ihmisten mielestä saarta kyllä oikeasti hallitsevat emokissa Tassu ja hänen tyttärensä Viikku. Molemmat naiset ovat aitoja saariston laivakissoja, joiden tassuissa on ylimääräinen varvas. Nämä ovat mitä todennäköisemmin aivan aitojen laivakissojen jälkeläisiä, koska ovat syntyneet saaristossa.


Äiti ja tytät kesäillan hämyssä

Merimiesten sanottiin suosivan movivarpaisia kissoja siksi, että näiden leveämpien tassujen takia kissojen katsottiin pysyvän paremmin pystyssä heiluvan laivan kyydissä. Kissan uskottiin tuovan onnea laivalle. Rotat ja hiiret eivät myöskään päässeet mellastamaan laivoilla kissojen läsnäollessa.

Näillä leveillä räpylöillä hiiret pysyvät kurissa ja nuhteessa




Äiti ja tytär tähystävät



Ulkotuolit ovat kissoille

Saaren koira oli yli-innostunut fudiksen pelaamisesta

Silppu-kollista ei saatu kunnon kuvaa. Herra oli kiinnostunut vain ja ainoastaan ihmisten ruokien syömisestä. Silppu oli edellisenä päivänä aiheuttanut kunnon sydämentykytykset isäntäväelle. Kissat saavat kulkea saaressa vapaasti, mutta merikotkien varalta niiden liikkeitä seurataan, ja onneksi saaressa on paljon puita ja muuta suojaavaa kasvillisuutta. Edellisenä päivänä kollia ei sitten vaan kuulunut eikä näkynyt missään, vaikka koko päivä huudeltiin ja kaikki puskat etsittiin. Emäntä lähti veneellä ilmoittamaan kaikille naapureille kadonneesta kissasta: "jos on pudonnut kotkan kynsistä teidän maillenne". Myöhään illalla putkiaivo kolli sitten oli ryöminyt jostain talon sisätilojen piilostaan esiin, silmät aivan sikkurassa. Eivätkö kollit enää saa rauhassa nukkua päikkäreitä aamusta iltaan? Pitääkö ihmisten huuteluihin muka reagoida?



perjantai 6. heinäkuuta 2018

Uusia Silkkihienoja





Ihminen katosi jokunen viikko sitten koko päiväksi jättäen minut yksin kotiin. Olivat käyneet Tampereella katsomassa siskontyttöni Halman jälkikasvua.

Kahdeksan viikon ikäiset poikapennut olivat syötävänsöpöjä. Poikueessa oli kaksi punaista ja yksi riistapoika.

Kuvat ovat kännylaatua. Ihmisen mieleen jäi erityisesti toinen punaisista pojista, Grafica, joka pesiytyi oman ihmiseni syliin. Lopuksi pikkuinen nukahti siihen ja kun yritettiin nostaa pois valahti aina velttona takaisin syliin.


Oletteko ennen nähneet surkeampaa kuvaa? Psyko-kuvaaja heijastuu viattoman pennun silmistä





Isomummuni Nami, pirteä 12-vuotias

Itse voin todeta, että onneksi tämä uhkaava kilpailija on jo varattu toisaalle. Ihmisen syli on nääs varattu minun käyttööni.


Emon häntä on oiva leikkikalu





Haksahtaneet kissatädit voisivat kyllä olla tunkematta kissatunneliin



















lauantai 26. toukokuuta 2018

Kukkakypsytys ja laihuusdiagnoosi II

Kesä on viimeinkin saapunut tänne ja olen saanut nauttia kunnolla
auringosta. Tässä välillä koettiin ihmisen pettymykseksi romanttisten treffieni peruuntuminen. Minulle oli jo tilattu aika hännänalusen uudelleenmuotoiluun, mutta  ihmisen piti perua jonkun työjutun takia, ja sitten oli vaikeaa saada uusi aika tutulle lääkärille. Mentiin sitten terveystarkastukseen vähän halvemalle asemalle. Noottiahan sieltä taas tuli:  diagnoosi laihuus, painoa tarkalleen 3 575 grammaa. Painon pitäisi olla reippaasti yli 4 kiloa. Kolmisen viikkoa sitten oli vielä aika hyvässä painossa. Kun meikäläisellä alkaa syömättömyysputki, niin sitten mennään alaspäin ja huimaa vauhtia. Syömättömyyteen liittyy lisääntynyt levottomuus ns. kolleillu. Lääkäristä saatiin mukaan ruokahalua lisäävän lääkkeen resepti. Sen jälkeen asiat menivätkin sitten poskelleen apteekin kanssa. Ei siitä nyt enempää kuin, että ihminen pakotettiin ostamaan 100 kappaleen lääkepakkaus, vaikka resepti oli vain 20 tabletille. Uudestaan ei tähän apteekkiin tule menemään.


Ihminen kävi pikaisesti Ylöjärven näyttelyssä. Siellä oli lukuisia komeita kissoja, joista eräät ottivat näyttelyt erittäin rennosti. Kuvassa poikani Wigi, mutta voisi olla yhtä hyvin oma nuoruuskuva.






Loppuviikonloppu meni muuten hyvin, mutta en ihan ymmärtänyt miksi minut oli pakotettava poseeraamaan joidenkin typerien kukkien joukkoon. Vihaan poseraamista, ja se näkyy kuvissa. 


Tässä on vähän kollinposkien mallia nuoremmille kujakateille 




Kuvataanko tässä kollia vai omenankukkia, päättäkää jo




lauantai 28. huhtikuuta 2018

Lumikenttien kutsumattomuus

Typeriä mustarastaita näköpiirissä

Runopojalla on oikeus vähän mukailla Jack Londonin kirjoituksiin perustuvan tv-sarjan nimeä. Kovasti odotan kevään etenemistä.

Vielä viime viikonloppuna näin jotain hirveää, sulamatonta lunta varjopaikoissa, vaikka oltiin jo huhtikuun puolessavälissä. Sitä ennen jouduin altistumaan todella inhalle toiminnalle nimeltä lumihangella kävely. Yäk, pohja on santapaperin karhea ja kylmä. Tein mielipiteeni ihmiselle selväksi: potkiskelin takatassuilla vuorotellen sivuille ja murisin mennessäni.












Pääsiäisenä pidin lomaresidenssissä pienen kurinpalautussession roskiskaapin rapinaräheltäjille.  Arvon hiirihemmot, keskellä iltapäivää kannattaa miettiä aika tarkkaan kenen kaappiin tunkeutuu tai muuten seuraa kylmää kyytiä.

Olen onnekseni päässyt  avustamaan ihmistä omenapuiden leikkuussa. Puussa kiipeileminen ja tähystäminen on paljon lumikävelyä mukavampaa.






Reviirin ilmatila hallinnassa







maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kollirollin kuivatartunta

Toimivan kollin kanssa on aika vaikea välttyä aiheelta nimeltä
Jos ei palvelu pelaa, alkaa hajusuunnittelu
 kollirolli. Palvelija kutsuu kollinpissan tymäkkää tuoksua kollirolliksi. Anteeksi vaan hoitotäti, että muutama tippa tätä tuotetta kylpyhuoneessasi muhineena aiheutti melkein tajunnanmenetyksen.

Meillä oli kissanhiekka päässyt vähän vanhaksi, joten pari päivää sitten siivottiin vessa ja laatikkoni. Ihmisestä on nyt mahtavaa, kun missään ei nyt leiju oudon pistävä haju, vaan suloinen havupuun tuoksu.

Eräänä lauantaina ihminen lähti kaupasta hakemaan suurehkoa ostamaansa tavaraa. Lähtiessä oli vähän haistellut itseään ikään kuin tuoksahtaisi jossain taas. Tuli sitten siihen tulokseen, että väärä hälytys. Kaupassa oli taas tullut sama tuntemus. Kotiin palattua karmea totuus paljastui kun otti takkinsa pois: kyllä takin niskaosa sisältä ja oma villapaitansa tuoksahtivat kevyesti. Villapaita oli ollut keittiön korituolissa, jossa minä aina välillä nukun. Paita ei ollut päälle vedettäessä niskasta tippaakaan kostea.


MOT: kollirollin tuoksu leviää myös kuivatartuntana. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi ranteensa haisevat välillä sen jälkeen kun olen pötkötellyt olkapäällä, vaikka takalisto oli taatusti kuiva.


Palvelijan syli on ehdoton paikka lekotteluun

















sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Pakkasen puremaa



Hyytävien pakkaskelien myötä nähtiin Patterilepakon paluu. Minulta kuluu kohtuullisesti aikaa patterin päällä leputteluun ja nukkumiseen joko osa tassuista tukena tasolla tai sitten kaikki jäsenet ilmassa roikkumassa. Paleleva kollin massu tarvitsee lämpöä.

Minut on tilattu maille hiirestyshommiin, mutta haaveeksi on jäänyt. Jäätyisin kuulemma liikaa matkalla. Ihmisen tekemä villainen liivini on salaperäisesti kadonnut, eikä kuulemma ilman lisävaatetta voi nyt ulos mennä. Toivon oikeasti sen mauttomuuden pysyvän kadoksissa ikuisesti. Ei täytä sapeur-vaatteen vaatimuksia.


Ihmisen mielestä ruokarintamalla menee nyt taas paremmin. Sain ravinnoksi Nutri Plus -lisäravinnetta, ja sen myötä on alkanut muukin ruoka maistua vähän enemmän. Ihmiselle oli yllätys,  että nuolen tämän tahnan suoraan lusikasta.

Onneksi aurinko sentään paistelee välillä sisälle asti.
Silloin nautin täysillä ihanasta lämmöstä ja ehkä kesäkin vielä joskus nähdään. Onneksi takasta saa lisälämpöä, jos pakkanen vielä oikein julmaksi äityy.





Pitäiskö muka poseerata, älä unta näe!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Ruokakulut ja painon vartiointia

Tässä kuvassa näytän melkein paksulta, totuus on toista


Muiden kissablogien innoittamana ihminen päätyi listaamaan vuonna 2017 kaikki ruokakuluni. Taidettiin päästä aika vähällä: kuukausikohtaiset ruokakuluni olivat keskimäärin 21,35 euroa kuussa. Vuoden loppua kohti kuluja laski se, että ihminen vieraili kohtuullisen usein lähimarketissa, josta saa lihaa 60 prosentin alennuksella illalla.  Omastakin mielestä vähän päälle 4 euron kilohinta naudan ulkofileestä on todella halpa. Tätä halpislihaa on vieläkin runsaasti pakkasessa. Tästä johtuen tammikuun ruokakuluni ovat olleet vain 2, 80 euroa.

Lisäravinteet, hiekat, näyttelyt, eläinlääkäri  yms. listattiin kohtaan muut kulut näistä tulikin sitten keskimäärin 28,55 euroa kuukautta kohti. Eläinlääkärikulut olivat lääkkeet mukaan luettuna 139 euroa vuonna 2017. Lääkettä tuli ruokahalun parantamiseen, koska laihduin kollihormonien paluun myötä aivan liikaa. Muuten olin tosi terve ja pirteä koko vuoden. Eläinlääkäri kehui yleiskuntoani rokotuskäynnillä (siis ennen laihuusputken alkua) oikein hyväksi ja hampaat olivat erinomaisessa  kunnossa. Sitten ihminen vielä kehtaa tunnustaa, ettei ole koskaan harjannut hampaitani, vaikka pitäisi kuulemma opetella. Ajoittainen pakkoruokinta syö kuulemma energiaa.

Elättämiseni ja huvittamiseni  maksoi siis ihmiselle keskimäärin 49,90 euroa kuukaudessa.

Olen joutunut taas eläinlääkärin mustalle listalle vähäisen painoni takia. Surkein lukema oli 3,5 kiloa. Painoni pitäisi olla reippaasti yli neljä kiloa. Kun painoin implanttiaikana 4,3  kiloa sain lääkäriltä runsaasti kehuja  sopivan painon ja ulkomuodon takia. Sain kesän ja syksyn aikana pari annosta roukahalua lisäävää Peritol-lääkettä, joka toimi todella hyvin. Implantin vaikutuksen katoaminen alkoi näkyä vuoden kuluttua vähentyneen ruokahalun ja kollin hajun paluun muodossa. Nyt ei kuulemma enää lääkettä voi ottaa vaan pitäisi mennä tarkempiin tutkimuksiin, mitä on laihtumisen takana. Ihmisellä on vankka käsitys, että syy on kollihormoneissa. Se ei halua vielä mennä tutkimuksiin, koska ei halua maksaa useita satasia (siis alkaen 200 euroa eikä mitään tarkempaa hinta-arviota tullut)  tiedosta, että kaikki on todennäköisesti kunnossa. Olen myös viimeiset kaksi viikkoa syönyt liki normaalisti ja painoni on vähän kasvanut.

Olen innostunut taas leikkimään ja olen niin täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Pääsen kohta kuulemma johonkin hännän alusen uudelleenmuotoiluun eläinlääkäriin. Sitä ennen tulee ehkä vielä hurmaava  yllätys, tämän kun näkisi.

Käytiin syksyllä Turun näyttelyssä. Tarkoitus oli saada Tessalta kunnon edustuskuvat. Ihmisestä oli noloa, kun Tessa muisti vuoden takaisen karkaamiseni studiossa. Nyt pysyin ruodussa, kun ihmiset vahtivat. Lyhyesti voin todeta, ettei minua kiinnosta pätkääkään poseraaminen ja annoin sen näkyä kuvissa.

Pitäkää tunkkinne



Normaalimpi ilme ja uusi suosikkilelu karvamato