Sukulaisia

Mahtikolli, isäni Walo

Ihminen alkoi höpistä jostain sukulaistapaamisesta jokin aika sitten. Inha yllätys oli, kun huomasin päätyneeni kissanäyttelyyn Siuntioon! Mulle melkein on luvattu, ettei enää tarvitse niihin mennä.

Enkä edes ollut edustuskunnossa: päässä muutama kalju kohta. Yhden vedin puun oksaan kiipeillessä ja toinen tuli ilmeisesti yöllisen ruokakaappimurtautumisen seurauksena vajaa 2 päivää ennen näyttelyä. Sitten on vielä se pienehkö mahapussi.

Paikalle mentiin selityksen mukaan siksi, että siellä oli mahdollisuus tavata monta sukulaista yhtä aikaa.  Lisäksi tarkoitus oli kisata poikani Wigin kanssa Somakissin erikoisnäyttelyn Look-a-like luokassa.

Kuvat tässä ovat nopeita räpsyjä, joiden laatu ei päätä huimaa. Ihminen ihastui isääni Waloon niin paljon, että uhkasi vaihtaa minut siihen kattiin.
Walo ei ole käynyt näyttelyssä  yli kahteen vuoteen, mutta otti erittäin rennosti koko näyttelyn ajan. Vaikka tämä edelleen leikkaamaton kolli asuu perheen ainoana kissana, ei Walo stressannut ollenkaan muita kissoja. Ihminen totesi katkerana, että joku näyttelyhermogeeni on hypännyt yhden sukupolven ohi pojilleni Wigille ja Armandolle, jotka ottivat myös erittäin rennosti.  Walolla on erittäin kiltti ja rauhallinen luonne, lisäksi tämä kaunis kolli ei merkkaile. Waloa kiinnostaisi tavata lisää kissadaameja, yhden emäntä kävikin katsastamassa kollin. Paikalla oli myös suloinen tätini Wenla, jota ujostutti näyttelykokemuksen puutteessa niin paljon, että kuvaa oli vaikea saada.

Poikani Armando ja Wigi vasemmalla

Omat näyttelyhermoni eivät olleet parhaassa terässä. Viimeksi olin näyttelyssä tammikuussa Lahdessa. Kähisin ja murisin muille kissoille, jos tulivat liian lähelle. Lisäksi koitin lähteä pariin otteeseen litomaan Sturdi-häkistä.

Serti tuli, vaikka sitä ei edes lähdetty hakemaan. Look-a-like luokkaa ei voitettu, vaikka kovasti tuomari kehuikin minun periyttäneen samaa näköä pojalle. Wigi valmistui championiksi, Armando sai erittäin hyvät arvostelut. Walo ja Halma olivat paneelissa. Sukulaisista nuorin, siskontyttö Halma, kehräsi kaikille ihmisille, jotka koskivat, leikki häkissä uupumatta koko päivän, heittäytyi paneelissa tuomarin käteen selälleen ja päivän päätteeksi vielä karkasi häkistä.  Melkoinen elosalama siis.

Ihminen näki myös ekaa kertaa Haikon, Peto-Paavon isän.


Paikalle oli ilmoitettu peräti 51 abya ja 41 somppua, melkoinen määrä upeita kissoja. Erikoisnäyttely oli ihmisestä päivän parasta antia.
Kuvassa alhaalla: elohopeatyttö Halma