maanantai 24. lokakuuta 2016

Pilttien piirittämänä

Olen palvelijan mukaan alkanut urputtaa taas liikaa kuljetuskassissa.

Vielä jokin aika sitten matkat bussilla saattoivat mennä niin, että olin koko matkan ajan ihan hiljaa. Tässä voisin todeta, että koko bussilla  matkaaminen on todella tasotonta touhua.

 Jos pitää siirtyä paikasta toiseen, niin se pitäisi tehdä henkilöautolla, eikä millä tahansa 15-vuotta vanhalla rakkineella, vaan kunnon kaaralla. Sen auton konepellin nokasta pitää löytyä hopeanvärinen loikkaava jaguaari. Auton pitää olla siis Jagge. Hätätapauksessa leijonankin kuva kävisi.

Eilen koettelin ihmisen hermoja urputtamalla koko palumatkan kopassa vaimeita Määy-protesteja. Ääneni on onneksi melko vaatimaton, eikä bussissa koneen äänen yli kuulu kuin parin penkin päähän, jos sinnekään. Torilta samaan bussiin änkesi sitten kuuden hengen ryhmä reippaita pilttejä kahden aikuisen valvojan kanssa. Ihmispennut olivat iältään arviolta 2-6 vuoden välissä. Lapsoset asettuivat istumaan sivulleni ja taakse. Kunnossa olivat myös heidän korvansa, koska keksivät heti, että nyt on kyydissä jotain mielenkiintoista. "Hei kassi liikkuu, onko siellä kissa, kattokaa kopassa liikkuu".

Kunnes yksi keksi: "Hei, tuolla on oikeesti lammas."  Ihmistä alkoi hymyilyttää. Sitten pennut alkoivat matkia ääntäni "mää, mää , lammas",  ja olisivat kovasti halunneet tulla katsomaan mitä kopassa oikein on. Valvoja kielsi liikkumasta minnekään. Lapsoset eivät paikoiltaan nähneet kassini etuosaa. Annoin lampaaksi pilkkaamisen anteeksi kun pennut näkivät minut bussista poistuessamme. Silloin kuului "ihana, söpö pikkukisu, äiti me halutaan samanlainen".

Näytänkö muka lampaalta?

4 kommenttia:

  1. Meillä ihminen aina välillä sanoo mua lampaaksi, kun jotain ääntelen. Mut kyl mun mielestä me puhutaan kissaa vaan. Ihminen ja pikkupiltit ei vaan ymmärrä.
    Sulla onkin aika kovat vaatimukset noiden kulkuneuvojen suhteen. Ootko varma, että se matka on yhtään sen mukavampi jaguaarissa kuin bussissa?
    -Pena

    VastaaPoista
  2. Me voidaan kertoa, että ei sen leijona-auton kyydissäkään niin kivaa ole. Tosin siellä ei ole pikkupilttejä. Meidän mamin työkaverilla on ollut Jagge ja mami sanoi, että tuskin me oltais oltu hiljaa sielläkään. Niin että ihan sama, liikkuvat peltilootat ei ole kissoja varten.

    VastaaPoista
  3. Ainakin ulkonäössä on vaikea nähdä yhteneviä piirteitä lampaaseen. :D Ihmiset eivät vaan kuule niin usein noin ilmaisuvoimaista kissaa, niin ei ihme, jos kaupunkilaiset erehtyy eläimestä. Ja onhan ne bussimatkat melko kurjia, kun hurisee ja keikkuu ja bussi ei edes osaa mennä suorinta reittiä määränpäähän.

    VastaaPoista
  4. Tässä sen näkee kun nykylapset ei pääse enää luontoon, niin eivät erota lammasta ja kissaa. Jo on!
    - Simba

    VastaaPoista