keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Sometimes It Snows in April


Riistapoikaa väsyttää, kuva: Tero

Palaan viime kuun loppuun, jolloin meille satoi lunta tupaan konkreettisesti ja kuvitteellisesti. Huonot uutiset ensin. Huhtikuun 20. päivä toisesta pentueestani kaksi pentua siirtyi paremmille hiirestysmaille. Samba-neito alkoi vuotaa verta illalla. Koska Lahdessa ei ollut päivystävää eläinlääkäriä, joutuivat ihmiset ajamaan Hämeenlinnaan asti. Kaksi pentua syntyi kuolleina istukan irtoamisen takia. Kahta muutakin piti elvyttää alkuun. Ensin alkuun emon  oli kipujen takia vähän vaikea tajuta mitä pennuille pitäsi tehdä, mutta sittemmin Sambasta on kehittynyt todellinen leijonaemo, joka haluaa kätkeä pennut kameraltakin. Pentupesässä ryömii nyt yksi riista poika ja sininen tyttö.

Sometimes it snows in April
Sometimes I feel so bad, so bad
Sometimes I wish life was never ending,
And all good things, they say, never last

- Minneapolisin Prinssi

Näytän tässä normaalipainoiselta
Ihminen sanoi, että siitä tietää olevansa keski-ikäistä raatoluokkaa, kun levyhyllyssä alkaa olla enemmän edesmenneiden artistien tuotoksia kuin elävien.Tämänkin hyypiön musiikkiin liittyy kuulemma liikaa hyviä muistoja. Minä autoin aktiivisesti sitten koko levykasan järjestelyssä. Välillä pyydettiin jopa menemään pois levyjä pahoinpitelemästä. Hetkinen,  paria levynkulmaa tuli purtua, ei muuta.

Emäntä väitti myös huhtikuun lopun lumesta olleen todellista haittaa, tai oikeastaan raekuurosta. Mailla näet yllättäen hyppäsin suoraan lattialta ihmisen päähän. Juu, hieno vähän yli 170 cm aito lepakkoloikka. Ihminen siinä sitten vähän huusi ja reuhtoi minut irti, koska käytin loikkaan tehokkaasti kynsiäni. Tämän jälkeen olin sitten aika pois tolaltani. Ihminen ihmetteli kovin miksi normaalisti niin rauhallinen ja kiltti kissa tekee jotain tällaista, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut? Loikan jälkeen sydämeni kuulemma hakkasi hurjasti ja jouduin keittiöön rauhoittumaan. Syy oli se, että hetkeä aiemmin olin joutunut todella inhaan raekuuroon. Niskaan satoi jotain terävää ja satuttavaa. Emäntä oli saunan pesää sytyttämässä, ja minä saunan takana flexiin sidottuna. Ihminen havahtui siihen kun ulkoa alkoi kuulua melkoista kissan mouruhuutoa. Hihnani oli sen verran lyhyt, etten päässyt saunan ovesta sisään. Sitten juostiin kovaa vauhtia talolle. Heti sisällä sitten hyppäsin päähän. Seuraavana päivänä siten emäntä meni Turokin näyttelyyn toinen puoli naamaa turvoksissa ja kynsien jäljillä varustettuna takatassujeni jäljiltä. Tämän jälkeen jouduin kynsienleikkuseen. Kynnet olivat olleet normaalia pidempinä, jotta olisi helpompi kiivetä oikeiden puiden runkoja pitkin.

 Siskostani Maesta tuli äiti 23.4. Yöllä syntyi Vaasassa neljä potraa sinistä pentua. Kaikki meni synnytyksessä  ja sen jälkeen oikein hyvin. Olen nyt siis enomies.

Huhtikuun lopulla raekuuroviikonlopun jälkeen tapahtui jotain kummaa. Aloin äkkiä syödä valtavat määrät ruokaa. Ihmiset miettivät tajuanko puhetta. Kuulin puhetta sekä leikkauksesta että jostain implantista ratkaisuna kroppaongelmiin ja syömättömyyteen. Saatoin syödä 150 g raakaa lihaa päivässä ja päälle reippaasti raksuja. Emäntä toivoo trendin jatkuvan.




1 kommentti:

  1. Mä näin sen sun ihmisen siellä Turussa! Sä olit oikein kunnolla antanu sille kynttä, oli hurjan kipeän näköinen otsa.
    -Punkku

    Surullista, että kaksi pentua eivät selvinneet, mutta toivotaan, että ne toiset kaksi kasvavat oikein isoiksi ja komeiksi kissoiksi.
    Voisit tulla tänne meille vähän opettamaan Penalle tuota syömättömyyttä, niin Pena voi sitten kertoa sulle miten ihan mikä tahansa maistuu hyvälle. :)

    VastaaPoista