maanantai 17. elokuuta 2015

Rusakkokissa



Kesän iloihin maalla kuului metsästyksen harjoittelu. Ihmisen mielestä asiassa on vielä rutkasti opeteltavaa.

Olen useampaan otteeseen lähtenyt rusakon perään pellolla, kun jänö on paennut ruohon joukosta. Pari kertaa niin läheltä, ettei kuulemma ole voinut olla näkemättä eläimen kokoa. Se on tylsimysten mukaan aivan liian iso saalis pienelle kollille. Ikävä kyllä flexihihna on vain 8 metriä pitkä, ja pyrähdykseni ovat päättyneet lyhyeen. Tähän pitäisi ehdottomasti saada parannus.

Eilen tuli heitettyä sammakko kuunliljapenkistä suoraan ruohikolle, jonne hyppäsin sitä mäiskimään. Ihminen tuli väliin, koska sammakot ovat joidenkin mielestä hyötyeläimiä, eikä niitä saa vahingoittaa. 

Taisin lauantaina syyllistyä ensimmäiseen "suurriistan" tappooni. Ihminen noukki viinimarjoja puskassa ja minut oli sidottu viereen flexillä. Kun loikin ruoholla emäntä tuli katsomaan mitä ihmettä sähellän, koska mitään ei näkynyt. No olihan siellä lentokyvytön räkättirastaan poikanen. Arvoitus oli miksi ei näyttänyt pystyvän lentämään, kun ei ollut enää mikään ihan täysi untuvikko. Eläinpolo piipitti ja roikotti siipeään, ja taas minut raahattiin pois. Lintu vetäytyi vähän kaemmas heinikkoon, jonne se todennäköisesti kuoli. Rastailla ei kuulemma niin ole väliä, koska niitä on aivan liian iso lauma reviirilläni ja tyhjentävät kaikki marjapuskat.

Alla kuvissa tähystelen puolivetelästi mahdollista suurriistaa alueella. Mielestäni melkein kuin aidot puuleijonat Afrikan savannilla.





2 kommenttia:

  1. Huh, aikamoinen puuleijona. Pelottaisi kyllä, jos oisin lintu ja tulisit vastaan.

    VastaaPoista