Ihmisapina kyläilee

Peto-Paavo terassituolissaan

Ihminen jätti mut kotiin kyläillessään Peto-Paavon ja Kikin uudessa kämpässä. Nämä kaksi ovat siis somalikissoja, johon minäkin olen saanut tutustua aiemmin. Uusi kämppä on suhteellinen käsite, ovat asuneet siellä jo vuoden. Asuntokin on vuoden ikäinen jo.

Kissoilla on siellä 2 kerrosta ja mukava lasitettu pihaterassi, jossa tykkäävät oleskella.

Äiti Kiki ei ollut kovin innostunut kuvaamisesta. Paavo sen sijaan tunki itseään ja nenäänsä aktiivisesti kännyyn kiinni. Ota siinä sitten kuvia. Seurustellakin pitäisi ihmisten kesken.

Katoa sen kännyn kanssa

Paavo on muutenkin heti tunkemassa vieraiden ihmisten tykö. Fiksuna ja viisaampana Kiki-äiti tarkkailee tilannetta ensin taustalla. Mutta sitten haistellaankin ensin perusteellisesti vieraan kassit ja kengät ja viimeiseksi itse vieras. Kämppä oli kuulemma oikein moderni ja viihtyisä. Ihminen nappasi Paavon syliin ja vähän kuulemma siinä ensin pyristeli, mutta on kuulemma todella paljon helpompi pidellä paikoillaan kuin eräs superluikero, jolla varmaan tarkoittaa minua.

Molemmilla kissoilla on ihmisen mukaan todella hienot villapöksyt ja kaulurit.

Ainoa äiti ja lapsi -kuva

Kuva kesäterassilta

Kesällä tuli eteen kaikenlaista, tämä nimi oli huippu, Peto-Paavolla on oma katu, missä viipyy Viggon valtatie?

Kesä, käärmeet ja liskot

Kesäkuun puolivälissä tarkastettiin siemenestä ihmisen itse kasvattamat tomaatit, hyvin ovat kasvaneet

 Olen saanut vierailla jonkin verran maalla. Kesä on muuten mennyt mukavasti, mutta tuota lämpöä olisi voinut olla vähän enemmän. Muutama hellepäivä ei ihan riitä.

Ihmiset eivät ole kovin ilahtuneita uudesta harrastuksestani. Jo viime kuussa olin aika innostunut kiehtovasti kiemurtelevasta interaktiivisesta mahdollisesta lelusta nurmikolla, jota ihminen kutsui kyykäärmeeksi. Muahan pideltiin valjaista kiinni, niin etten päässyt tassulla lättäämään tätä kiemurtelevaa otusta. Eipä hätiä, yhtenä päivänä sain napattua pihalta elävän pikkukäärmeen suuhuni ja pelottelin mummoa tällä. Olisivat kiitollisia, kun näin paljastin, että pihan puskoissa luikertelee myös rantakäärmeitä. Ihmiset sanoivat niitä näkyneen mäellä joskus muinoin, mutta nyt olivat olleet vuosikausia kadoksissa. Viikko tästä nappasin puskasta sitten oikein ison käärmeen, jonka ehdin myös tappaa ennen kuin ihmiset pääsivät väliin. Ihmiset sanoivat, että saan kiittää onneani, että tämäkin oli rantakäärme. Nyt eivät oikein pidä siitä, että täytyy koko ajan katsoa vierestä mitä teen pihalla.

Hiiret ovat kanssa saaneet pihalla kylmää kyytiä. Vähän valjaat tosin haittaavat salamannopeita lepakkoloikkiani. Kerran söin yhden sisiliskon kun ihminen tuli vapauttamaan sitä kynsistäni. Liskoja päätyy söpöjen tassujeni alle aika usein.

Kesä on kollin parasta aikaa

Jasmiinin huumaava tuoksu voi peittää jopa kollirollin hajun.

Miltä tuntuu olla epäsuosittu

Omenankukat saapuivat ja menivät jo pois

Jo on aikoja pidellyt. Mua ei ole päästetty ääneen todella  moneen kuukauteen, vaikka asiaa olisi riittänyt romaaniksi asti. Ihmisellä on meneillään joku "Lisää liksaa tulevaisuudessa" -projekti, ja se on istunut iltaisin nenä kiinni kirjoissa.

Olen tässä keväällä viettänyt pari viikkoa mailla, kun tilattiin sinne töihin tuhoamaan talttahampaita. Mailla roskiskaapin hiiret pääsivät riehumaan vähän turhan vapaasti, kun meikäläisellä oli pidempi vierailutauko. Hiirot ovat toistaiseksi pysytelleet kaapissa mussuttaen ruokaa biojäteastiasta. Kunnes eräänä päivänä keittiön lattialta löytyi revitty muovipussi ja tyhjäksi syöty kuivamuonakipponi! Skandaali! Kollin ruoka ei todellakaan kuulu siimahäntien ruokavalioon. Kurinpitotoimenpiteinä useampi hiiri sai todellakin kokea mitä tarkoittaa, kun kolli rankaisee kylmällä kyydillä.

Ihminen ilmoitteli talvella, että meille tulee vähäksi aikaa hoitoon ehkä 2 viehättävää Devon rex- tyttöä. No arvaatkaa vaan näkyikö näitä misuja. Ei tietenkään. Kukaan ei koskaan halua tulla meille hoitoon. Mistä tämä johtuu? Olen koko kevään yrittänyt pohtia epäsuosioni salaisuutta siinä onnistumatta, Saatan olla kevyesti katkera. Mukavaa tämä ei ole ollut. Pitäsikö laihduttaa tai lihottaa , kun ei seura kelpaa. Ihminen lohdutti, että kesällä voi näkyä sitten pari vähän tutumpaa karvanaamaa. Joo varmaan naapurin dobermanni ja karvaton Sisu-koira maalta.

Syyssonaatti

Eikö minulla olekin täydellinen maastoutumisväri syksyiseen luontoon 

Syyssonaatti on kuulemmaa hyvä elokuva. Olo täällä on oikeesti vähän tylsä. Asiaa olisi ollut melkein romaaniksi asti, mutta ihmistä ei ole tahtonut saada koneen ääreen. Pari viikonloppua sitten se hukkasi minut pihalle ollessamme haravoimassa lehtiä. Tullessaan takaisin kippaamasta lehtikuormaa suurempaan kasaan tämä ei löytänyt minua enää mistään pihalta. Muutkaan pihalla olleet ihmiset eivät nähneet minua missään, ei edes punaisesta flexin päästä näkynyt jälkeäkään. Seurasi viiden minuutin kiivas etsintä ja huutelu. Sitten joku äkkäsi , että siinähän tuo makaa auringossa pötköttämässä lehtikasan päällä. Olin siirtynyt noin kymmenisen metriä kunnon auringonpaisteeseen. Kukaan ei nähnyt minua kauempaa, koska omaan niin hyvän suojavärin. Eikä todellakaan kiinnostanut vastailla tai liikahtaa, vaikka ihmiset huutelivatkin. Sen kerran kun lokakuussa on ulkona 20 astetta lämmintä, niin silloin nautitaan kunnon aurinkokylvyistä. Kesää on ikävä, mutta kai se sieltä vielä tulee yhtä ihanana kuin päättynyt kesäkin.

Nokka kohti mahtavaa kesää

Kesäterassilla

Montakohan kertaa tämän kauniin kesän aikana minulle on luvattu, että seuraavalla kerralla pääset sitten mukaan rantaan katsomaan lomakaupunkini pienvenesatamaan  ihmisiä ja eläimiä. Aika monta voin kertoa.

Tänään sitten laiskat viimen päättivät panna toimeksi. Lähtiessä oli vielä suht lämmintä, mutta kun merta kohti käveltiin, niin taivaalta alkoi tiputella vettä. Kun päästiin sopivalle terassille, joka on yksi ihmisten suosikkipaikoista, niin taivaalta räjähti niskaan kunnon vesivyöry. Pökerryttävän hirveää. En pitänyt tästä ollenkaan ja halusin ängetä märältä lattialta jonnekin ylemmäs. Ihmiset istuivat kunnon varjojen alla, mutta vähätkö se auttoi.

Paras paikka löytyi sitten ihmisten sylistä. Lähistön tädit ihastelivat komeuttani ja kauniita silmiäni. Viereisen pöydän vesikoira vähän yritti rähistä minulle, mutta kun lähdin tätä kohti ihan rauhassa koira luikki pöydän alle. No, osittain pakoon sadetta ,myönnetään. Naapurin Tessa-dobermannilla on sata kertaa enemmän katu-uskottavuutta. Tessaakaan en pelkää yhtään.

Pikkuisen lohdutti kun sain ihmisten vohveleista kermavaahtoa vedettyä naamariin. Pieni toive: katsokaa seuraavalla kerralla, että on lämmin. Ympäristö oli oikein mielenkiintoinen, mutta keli kylmä, tuulinen ja sateinen. Yäk.

Saaren laivakissat

Monivarpainen laivakissa Tassu saa luomuruokaa saaren omista antimista

Ihmisen ystävällä on oma vajaan hehtaarin saari lounaisen Suomen sisäsaaristossa. En päässyt reissuun mukaan, koska saattaisin aiheuttaa kunnon kähinät saarella, jonka valtias on iso punavalkoinen kolli Silppu. Ihmisten mielestä saarta kyllä oikeasti hallitsevat emokissa Tassu ja hänen tyttärensä Viikku. Molemmat naiset ovat aitoja saariston laivakissoja, joiden tassuissa on ylimääräinen varvas. Nämä ovat mitä todennäköisemmin aivan aitojen laivakissojen jälkeläisiä, koska ovat syntyneet saaristossa.

Äiti ja tytät kesäillan hämyssä

Merimiesten sanottiin suosivan movivarpaisia kissoja siksi, että näiden leveämpien tassujen takia kissojen katsottiin pysyvän paremmin pystyssä heiluvan laivan kyydissä. Kissan uskottiin tuovan onnea laivalle. Rotat ja hiiret eivät myöskään päässeet mellastamaan laivoilla kissojen läsnäollessa.

Näillä leveillä räpylöillä hiiret pysyvät kurissa ja nuhteessa

Äiti ja tytär tähystävät

Ulkotuolit ovat kissoille

Saaren koira oli yli-innostunut fudiksen pelaamisesta

Silppu-kollista ei saatu kunnon kuvaa. Herra oli kiinnostunut vain ja ainoastaan ihmisten ruokien syömisestä. Silppu oli edellisenä päivänä aiheuttanut kunnon sydämentykytykset isäntäväelle. Kissat saavat kulkea saaressa vapaasti, mutta merikotkien varalta niiden liikkeitä seurataan, ja onneksi saaressa on paljon puita ja muuta suojaavaa kasvillisuutta. Edellisenä päivänä kollia ei sitten vaan kuulunut eikä näkynyt missään, vaikka koko päivä huudeltiin ja kaikki puskat etsittiin. Emäntä lähti veneellä ilmoittamaan kaikille naapureille kadonneesta kissasta: "jos on pudonnut kotkan kynsistä teidän maillenne". Myöhään illalla putkiaivo kolli sitten oli ryöminyt jostain talon sisätilojen piilostaan esiin, silmät aivan sikkurassa. Eivätkö kollit enää saa rauhassa nukkua päikkäreitä aamusta iltaan? Pitääkö ihmisten huuteluihin muka reagoida?

Uusia Silkkihienoja

Ihminen katosi jokunen viikko sitten koko päiväksi jättäen minut yksin kotiin. Olivat käyneet Tampereella katsomassa siskontyttöni Halman jälkikasvua.

Kahdeksan viikon ikäiset poikapennut olivat syötävänsöpöjä. Poikueessa oli kaksi punaista ja yksi riistapoika.

Kuvat ovat kännylaatua. Ihmisen mieleen jäi erityisesti toinen punaisista pojista, Grafica, joka pesiytyi oman ihmiseni syliin. Lopuksi pikkuinen nukahti siihen ja kun yritettiin nostaa pois valahti aina velttona takaisin syliin.

Oletteko ennen nähneet surkeampaa kuvaa? Psyko-kuvaaja heijastuu viattoman pennun silmistä

Isomummuni Nami, pirteä 12-vuotias

Itse voin todeta, että onneksi tämä uhkaava kilpailija on jo varattu toisaalle. Ihmisen syli on nääs varattu minun käyttööni.

Emon häntä on oiva leikkikalu

Haksahtaneet kissatädit voisivat kyllä olla tunkematta kissatunneliin