sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kesäterassilla

Montakohan kertaa tämän kauniin kesän aikana minulle on luvattu, että seuraavalla kerralla pääset sitten mukaan rantaan katsomaan lomakaupunkini pienvenesatamaan  ihmisiä ja eläimiä. Aika monta voin kertoa.

Tänään sitten laiskat viimen päättivät panna toimeksi. Lähtiessä oli vielä suht lämmintä, mutta kun merta kohti käveltiin, niin taivaalta alkoi tiputella vettä. Kun päästiin sopivalle terassille, joka on yksi ihmisten suosikkipaikoista, niin taivaalta räjähti niskaan kunnon vesivyöry. Pökerryttävän hirveää. En pitänyt tästä ollenkaan ja halusin ängetä märältä lattialta jonnekin ylemmäs. Ihmiset istuivat kunnon varjojen alla, mutta vähätkö se auttoi.

Paras paikka löytyi sitten ihmisten sylistä. Lähistön tädit ihastelivat komeuttani ja kauniita silmiäni. Viereisen pöydän vesikoira vähän yritti rähistä minulle, mutta kun lähdin tätä kohti ihan rauhassa koira luikki pöydän alle. No, osittain pakoon sadetta ,myönnetään. Naapurin Tessa-dobermannilla on sata kertaa enemmän katu-uskottavuutta. Tessaakaan en pelkää yhtään.


Pikkuisen lohdutti kun sain ihmisten vohveleista kermavaahtoa vedettyä naamariin. Pieni toive: katsokaa seuraavalla kerralla, että on lämmin. Ympäristö oli oikein mielenkiintoinen, mutta keli kylmä, tuulinen ja sateinen. Yäk.




2 kommenttia:

  1. Kermavaahto voiski olla se juttu, mikä tekis metsäretkistä täydellisempiä!
    -Pena

    VastaaPoista
  2. Rohkeaa! Märkä terassi, koiria ja kaikkea, ei houkuttaisi meitä kyllä yhtään.

    VastaaPoista