torstai 29. joulukuuta 2016

Hikinen iltapäivä Tessan studiolla

Ihminen vei minut TUROKin näyttelyyn marraskuun lopulla, koska Siuntion näyttelyssä ei ehditty kuvaukseen. Jonkun mielestä lopputuloksessa on toivomisen varaa. Meille oli varattu aika heti toisena kun kuvaus alkoi 8.30. Oltiin paikalla 8.45, mutta siellä olikin meidän tilallamme jo toinen kissa. Siitä piti lähteä sitten tuomarin arvosteluun.
Häivy kamerasi kanssa


Palvelija on aina pitänyt Messuhallia hyvänä paikkana,
koska siellä arvostelut ovat yleensä rauhallisessa auditoriossa, jossa ramppaa vähemmän ihmisiä ja kissoja. Nyt jouduttiin sitten arvosteluun halliin käytävän puolelle, jossa liikennettä oli sekä edessä että takana. Tapani mukaan tuli vähän räyhättyä ohikuljetettaville kissoille.

Onneksi pääsimme kuitenkin ujoja poikia ymmärtävälle tuomarille. Donatella Mastrangelo paijasi minua niin, että lopussa istun arvosteluseteliä kirjotettaessa nätisti tuomarin kainalossa eikä tullut mieleenkään karata minnekään. Sitä ennen olin puskenut tuomaria.

Tuomari kehui erityisesti vartaloani ja kokoa. Ihmeiden aika ei ole ohi: ensimmäistä kertaa tuli kehuja lihaksikkaasta vartalosta. Tai no joo tokan kerran , joskus nuorempana ihailtiin kerran. Sen jälkeen onkin sitten putki näitä: "tarvitsee lisää lihasmassaa"; "kolliposket ja pää hyvin kehittyneet, mutta muu vartalo liian ruipelo"  ja"ei jatkoon laihuuden takia"-kommentteja.
Saatiin serti. Värin parasta valittaessa tuomari totesi minun tarvitsevan lisää itseluottamusta, ja että väri voisi olla hieman syvempi.


Sitten takaisin Tessan studion oven taakse. Siitä tuli pitkä odotus. Maltoin kuitenkin olla räyhäämättä kahdelle 10-kiloiselle Coonipojalle, jotka olivat seuranani. Kuvaukseen ´päästyäni olin kypsä koko touhuun; poseraaminen ei innostanut. Siinä samassa huoneessa jökötti pöydällä kaksi ragdollia. Tottahan niille piti vähän murista. Tessan mies pelkäsi, että hyökkään hänen kimppuunsa. Ihminen koitti selittää, että murisen toisille kissolle, ja siksi että jännitän niitä. Kuvan otosta ei oikein tahtonut tulla mitään. Asiaa ei auttanut se, että kuvauksen loppupuolella keksin karata. Laukkasin innokkaasti ympäri huonetta ihmiset perässäni. Häntäkin nousi koipien välistä: viimeinkin hupia, kunnon jahtileikit. Ihmisiä ei tämä leikki huvittanut. Palvelijan naamakin punoitti jostain kumman syystä. Tessalle totesi, ettei minusta nyt vain tänään saada kunnon kuvia. Kun ovi sulkeutui minut uhattiin taas vaihtaa isääni Waloon. Lisäksi kuulin uhkauksen Rahkamuijan prässiin joutumisesta.

Kaipa tässä on lihasta tullut, joulukuun lopun vaakalukema 4 288g

5 kommenttia:

  1. Onnea sertistä ja tsemppiä palvelijalle. Komea on kissasi! Tuomareiden jorinoista huolimatta...vähemmästäkin mieli madaltuu eikä kuvaukset huvita.

    VastaaPoista
  2. Ihan hyviä kuvia, turhaa prässiuhkailua IMO! (Sitä paitsi mikä abysomppu se semmoinen edes olisi, joka EI juoksentelisi pitkin Tessan studiota? :D)

    VastaaPoista
  3. no nyt on kyllä ihmisen logiikassa vikaa, miten littanaksi litistämällä muka saa lisää massaa ?!
    ja tosiaan, feikki-abysomppu sellainen joka ei ollenkaan koskaan ole pöydältä karannut.

    VastaaPoista
  4. Just noin kuuluu kuvauksissa toimia! Vauhtia tassuihin ja menoks!
    -Pena

    Upeet kuvat upeesta pojasta!
    -ihminen

    VastaaPoista
  5. No ei ihmekään, että tekee mieli karkuun, jos ensin jonottaa 10-kiloisten mörssäreiden kanssa ja sen jälkeen on vielä muutama pörröinen ragdoll häiritsemässä omaa rauhaa. Tosi hienot lopputulokset kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista