tiistai 15. syyskuuta 2015

Nääsvillen lumoava neito

Tampereen neito Bea, kuva Reino Sarka





Tässä kirjoituksessa pääosaa en nyt esitä minä, vaan ihana abyneito Bea. Meille oli kasvattajani buukannut tapaamisen viime perjantaina. Nääsvillen ihmiset toivat minut kotiin eilen illalla. Mitä matkasta sanoisi. Lyhyesti: niin upea reissu, että vieläkin olen ihan reporankana. Tampereella oli niin kivaa, että yritin lähteä eilen Miian, Reinon ja Pirkon perään. Aikani ihmettelin ulko-ovella mihin katosivat. Kaikki tämän jutun kuvat ovat Reinon ottamia.

Jouduin ensin Tampereella eläinlääkäriin, josta ei sen enempää kuin ettei ihan nappiin mennyt kyseinen reissu. Joudun vielä kotona uusintakäynnille. Aluksi pelkäsin vähän Beaa ja  murisin sekä sähisin. Neito oli ensin häkissä. Kun pääsi sieltä ulos alkoi varsinainen keimailu ja minun rauhoitteluni. Bea räpsytteli silmiään ja kieriskeli lattialla. Ihmiseni lähdettyä takaisin kotiinsa jäimme kasvattajani kokeneen silmälläpidon alaiseksi. Siitä lähtien aloimme sitten kurista toisillemme. Jossain välissä innostuin kovasti neidon kissanminttulelusta ja se piti ottaa minulta pois. Alla olen lelun kimpussa ja neito ei ole tyytyväinen.


Tästä sitten asiat kuitenkin etenivät aika nopeasti. Pääsin Bean niskaan ja jotain tuli harrasteltuakin. Lemmenharjoitusten tahti oli kuulemma kahden ensimmäisen päivän ajan aika tiivis. Emme malttaneet paljoa syödä emmekä halunneet olla ollenkaan erossa toisistamme. Välillä vedettiin juoksurallia ympäri kämppää.


Bean kotona on hieno Catmax-kiipeilypuu. Tahdon samanlaisen. Ja sitten tälläinen lasitettu parvekekin on kiva juttu. Kotighetossani näitä ei ole näkynyt.


Sunnuntaina alkoi jo olla pientä väsymystä ilmassa. Aloin jo lauantaina olla enemmän perso ihmisseuralle. Tapani mukaan muutin Miian ja Reinon sänkyyn koisimaan seuraksi ja kehräilin peiton alla ihmisten vieressä. Tässä kohtaa unelmien neitoni sitten muuttui hieman mustasukkaiseksi. Talon sohvassa oli myös mukava koisia ihmisten vieressä.


Alla olevassa kuvassa minua vietellään vaikka väsymys jo painaa silmissä ja tassuissa.


K-16




Kaiken kaikkiaan käyttäydyin todella hienosti mihinkään en merkkaillut, eikä sen puoleen merkkaillut morsiokaan. Jos ei ekalla kerralla tärppää otamme kuulemma uusiksi. Jee, takaisin Miian ja Reinon hyvän hoitoon. Minä odotan uutta tapaamista tyrmäävän Bean kanssa, ihmiset kuulemma toivovat jotain palleroita.











3 kommenttia:

  1. Ooh! Toivottavasti tulee just sopiva määrä pieniä palleroita!
    -ihminen

    Siis onks toi Bea sun tyttöystävä? Oisko mitään vinkkiä sen varalle, että jos mullekin joku jostain löytyy?
    -Pena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps tämä neidon sydän kuuluu nyt minulle. Kasvattajallani oli tiedossa yksi kollia etsivä neito. Ei muuta vikaa, kun että on liian läheistä sukua sinulle Pena. Tampesterissa on nyt tieto, että etsit naista. Kyllä sinullekin nainen varmasti löytyy, hyvää kannattaa odottaa

      Poista