Lauantain ulkoilukeli oli loistava: lämpöä ja aurinkoa. Minä oli oikein reipas juoksin paljon ja loikin lintujen perässä. Sunnuntai oli syvältä jäätävä tuuli, ja lisäksi minut raahattiin avopellolle. Oli kuulemma Massimon suosikkimyyrästyspaikka. No ei minua kiinnosta, vaikka nämä elukat ovatkin entisen kissan kurinpidon jälkeen syöneet talon maa-artisokat. Takerruin sammakkoistuntaan ihmisten syliin ja kynnet tiukasti kiinni takkiin. En halunnut kylmään maahan enää pihallakaan. Vähän piristyin kun päästiin mummolan takapihan vieressä olevaan tammimetsikköön. Sieltä löytyi sopiva ikitammi kissan kiipeilyyn. Lähdin oikein reippaasti ylöspäin, mutta sitten naru loppui kesken.
Sammakkotakertuja |
Olen muutenkin sylissä hyvin viihtyvää sorttia, joten ei mikään ihme etten halunnut kylmettää itseäni enkä tassujani. Päivän positiiviseksi saldoksi jäi uusi hieno kiipeilytammi. Jokakollilla ei olekaan tällaista mahtitammea kiipeilypuuna. Ihmisen kädet levitettynä eivät riitä edes rungon puoliväliin
Wau mikä kiipeilypuu! Me ei olla koskaan päästy kiipeilemään oikeaan puuhun. Epäreilua. Katsellaan vaan kaihoisasti ikkunasta näkyvää koivua, jos sinne joskus pääsisi niiden lintujen sekaan.
VastaaPoistaIhmiset uhkailleet Paavon pääsevän myös tähän puuhun. En ole ihan varma pidänkö ajatuksesta.
VastaaPoistaNo on kyllä mahtava kiipeilypuu! Me tänään yhtäkkiä huomattiin, että ei oo täällä käyty vähään aikaan katsomassa ja täällähän heti on tapahtunut vaikka mitä. Sä oot tosi rohkeen olonen ulkoilija.
VastaaPoista-Pena ja ihminen