torstai 6. huhtikuuta 2017

Puupantterin taidot ruosteessa

Koleat kelit ovat vaatineet veronsa. Kun en välitä kylmässä, märässä ja tuulessa ulkoilusta, on puukiipeilyharrastukseni jäänyt vähän hunningolle. Taitoni ovat päässeet ruostumaan.
Onneksi nyt kevät on ottanut voiton inhasta talvesta.

Viime aikoina ei olla nähty lentävää lähtöäni viiden metrin korkeuteen. Olen pysytellyt lähinnä omenapuiden oksistoissa. Puuhun päästyäni olen keskittynyt siellä lähinnä riistan tähystykseen. 

 Hyppäsin tässä joitakin päiviä sitten mäntyyn, jonka ympärille on kietoutunut piikkinen köynnös. Palvelija tosin ehti hätiin ja tempaisi kovaa flexistä, etten pääsisi runtelemaan tassujani sen enempää. Näkyviä haavoja ei onneksi tullut.










1 kommentti:

  1. Hah, ihminen on yrittäny mua viedä ulos ties kuin monta kertaa, mutta toistaseks oon ollu ovelampi. Ei voi viedä ulos, jos ei saa kiduttimia kiinni. Penska joutu yhtenä päivänä pihalle, ja se sano, että oli kivaa. Mut sit siellä oli ollu joku vieras ihminen!
    -Pena

    VastaaPoista