lauantai 26. toukokuuta 2018

Kukkakypsytys ja laihuusdiagnoosi II

Kesä on viimeinkin saapunut tänne ja olen saanut nauttia kunnolla
auringosta. Tässä välillä koettiin ihmisen pettymykseksi romanttisten treffieni peruuntuminen. Minulle oli jo tilattu aika hännänalusen uudelleenmuotoiluun, mutta  ihmisen piti perua jonkun työjutun takia, ja sitten oli vaikeaa saada uusi aika tutulle lääkärille. Mentiin sitten terveystarkastukseen vähän halvemalle asemalle. Noottiahan sieltä taas tuli:  diagnoosi laihuus, painoa tarkalleen 3 575 grammaa. Painon pitäisi olla reippaasti yli 4 kiloa. Kolmisen viikkoa sitten oli vielä aika hyvässä painossa. Kun meikäläisellä alkaa syömättömyysputki, niin sitten mennään alaspäin ja huimaa vauhtia. Syömättömyyteen liittyy lisääntynyt levottomuus ns. kolleillu. Lääkäristä saatiin mukaan ruokahalua lisäävän lääkkeen resepti. Sen jälkeen asiat menivätkin sitten poskelleen apteekin kanssa. Ei siitä nyt enempää kuin, että ihminen pakotettiin ostamaan 100 kappaleen lääkepakkaus, vaikka resepti oli vain 20 tabletille. Uudestaan ei tähän apteekkiin tule menemään.


Ihminen kävi pikaisesti Ylöjärven näyttelyssä. Siellä oli lukuisia komeita kissoja, joista eräät ottivat näyttelyt erittäin rennosti. Kuvassa poikani Wigi, mutta voisi olla yhtä hyvin oma nuoruuskuva.






Loppuviikonloppu meni muuten hyvin, mutta en ihan ymmärtänyt miksi minut oli pakotettava poseeraamaan joidenkin typerien kukkien joukkoon. Vihaan poseraamista, ja se näkyy kuvissa. 


Tässä on vähän kollinposkien mallia nuoremmille kujakateille 




Kuvataanko tässä kollia vai omenankukkia, päättäkää jo




lauantai 28. huhtikuuta 2018

Lumikenttien kutsumattomuus

Typeriä mustarastaita näköpiirissä

Runopojalla on oikeus vähän mukailla Jack Londonin kirjoituksiin perustuvan tv-sarjan nimeä. Kovasti odotan kevään etenemistä.

Vielä viime viikonloppuna näin jotain hirveää, sulamatonta lunta varjopaikoissa, vaikka oltiin jo huhtikuun puolessavälissä. Sitä ennen jouduin altistumaan todella inhalle toiminnalle nimeltä lumihangella kävely. Yäk, pohja on santapaperin karhea ja kylmä. Tein mielipiteeni ihmiselle selväksi: potkiskelin takatassuilla vuorotellen sivuille ja murisin mennessäni.












Pääsiäisenä pidin lomaresidenssissä pienen kurinpalautussession roskiskaapin rapinaräheltäjille.  Arvon hiirihemmot, keskellä iltapäivää kannattaa miettiä aika tarkkaan kenen kaappiin tunkeutuu tai muuten seuraa kylmää kyytiä.

Olen onnekseni päässyt  avustamaan ihmistä omenapuiden leikkuussa. Puussa kiipeileminen ja tähystäminen on paljon lumikävelyä mukavampaa.






Reviirin ilmatila hallinnassa







maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kollirollin kuivatartunta

Toimivan kollin kanssa on aika vaikea välttyä aiheelta nimeltä
Jos ei palvelu pelaa, alkaa hajusuunnittelu
 kollirolli. Palvelija kutsuu kollinpissan tymäkkää tuoksua kollirolliksi. Anteeksi vaan hoitotäti, että muutama tippa tätä tuotetta kylpyhuoneessasi muhineena aiheutti melkein tajunnanmenetyksen.

Meillä oli kissanhiekka päässyt vähän vanhaksi, joten pari päivää sitten siivottiin vessa ja laatikkoni. Ihmisestä on nyt mahtavaa, kun missään ei nyt leiju oudon pistävä haju, vaan suloinen havupuun tuoksu.

Eräänä lauantaina ihminen lähti kaupasta hakemaan suurehkoa ostamaansa tavaraa. Lähtiessä oli vähän haistellut itseään ikään kuin tuoksahtaisi jossain taas. Tuli sitten siihen tulokseen, että väärä hälytys. Kaupassa oli taas tullut sama tuntemus. Kotiin palattua karmea totuus paljastui kun otti takkinsa pois: kyllä takin niskaosa sisältä ja oma villapaitansa tuoksahtivat kevyesti. Villapaita oli ollut keittiön korituolissa, jossa minä aina välillä nukun. Paita ei ollut päälle vedettäessä niskasta tippaakaan kostea.


MOT: kollirollin tuoksu leviää myös kuivatartuntana. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi ranteensa haisevat välillä sen jälkeen kun olen pötkötellyt olkapäällä, vaikka takalisto oli taatusti kuiva.


Palvelijan syli on ehdoton paikka lekotteluun

















sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Pakkasen puremaa



Hyytävien pakkaskelien myötä nähtiin Patterilepakon paluu. Minulta kuluu kohtuullisesti aikaa patterin päällä leputteluun ja nukkumiseen joko osa tassuista tukena tasolla tai sitten kaikki jäsenet ilmassa roikkumassa. Paleleva kollin massu tarvitsee lämpöä.

Minut on tilattu maille hiirestyshommiin, mutta haaveeksi on jäänyt. Jäätyisin kuulemma liikaa matkalla. Ihmisen tekemä villainen liivini on salaperäisesti kadonnut, eikä kuulemma ilman lisävaatetta voi nyt ulos mennä. Toivon oikeasti sen mauttomuuden pysyvän kadoksissa ikuisesti. Ei täytä sapeur-vaatteen vaatimuksia.


Ihmisen mielestä ruokarintamalla menee nyt taas paremmin. Sain ravinnoksi Nutri Plus -lisäravinnetta, ja sen myötä on alkanut muukin ruoka maistua vähän enemmän. Ihmiselle oli yllätys,  että nuolen tämän tahnan suoraan lusikasta.

Onneksi aurinko sentään paistelee välillä sisälle asti.
Silloin nautin täysillä ihanasta lämmöstä ja ehkä kesäkin vielä joskus nähdään. Onneksi takasta saa lisälämpöä, jos pakkanen vielä oikein julmaksi äityy.





Pitäiskö muka poseerata, älä unta näe!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Ruokakulut ja painon vartiointia

Tässä kuvassa näytän melkein paksulta, totuus on toista


Muiden kissablogien innoittamana ihminen päätyi listaamaan vuonna 2017 kaikki ruokakuluni. Taidettiin päästä aika vähällä: kuukausikohtaiset ruokakuluni olivat keskimäärin 21,35 euroa kuussa. Vuoden loppua kohti kuluja laski se, että ihminen vieraili kohtuullisen usein lähimarketissa, josta saa lihaa 60 prosentin alennuksella illalla.  Omastakin mielestä vähän päälle 4 euron kilohinta naudan ulkofileestä on todella halpa. Tätä halpislihaa on vieläkin runsaasti pakkasessa. Tästä johtuen tammikuun ruokakuluni ovat olleet vain 2, 80 euroa.

Lisäravinteet, hiekat, näyttelyt, eläinlääkäri  yms. listattiin kohtaan muut kulut näistä tulikin sitten keskimäärin 28,55 euroa kuukautta kohti. Eläinlääkärikulut olivat lääkkeet mukaan luettuna 139 euroa vuonna 2017. Lääkettä tuli ruokahalun parantamiseen, koska laihduin kollihormonien paluun myötä aivan liikaa. Muuten olin tosi terve ja pirteä koko vuoden. Eläinlääkäri kehui yleiskuntoani rokotuskäynnillä (siis ennen laihuusputken alkua) oikein hyväksi ja hampaat olivat erinomaisessa  kunnossa. Sitten ihminen vielä kehtaa tunnustaa, ettei ole koskaan harjannut hampaitani, vaikka pitäisi kuulemma opetella. Ajoittainen pakkoruokinta syö kuulemma energiaa.

Elättämiseni ja huvittamiseni  maksoi siis ihmiselle keskimäärin 49,90 euroa kuukaudessa.

Olen joutunut taas eläinlääkärin mustalle listalle vähäisen painoni takia. Surkein lukema oli 3,5 kiloa. Painoni pitäisi olla reippaasti yli neljä kiloa. Kun painoin implanttiaikana 4,3  kiloa sain lääkäriltä runsaasti kehuja  sopivan painon ja ulkomuodon takia. Sain kesän ja syksyn aikana pari annosta roukahalua lisäävää Peritol-lääkettä, joka toimi todella hyvin. Implantin vaikutuksen katoaminen alkoi näkyä vuoden kuluttua vähentyneen ruokahalun ja kollin hajun paluun muodossa. Nyt ei kuulemma enää lääkettä voi ottaa vaan pitäisi mennä tarkempiin tutkimuksiin, mitä on laihtumisen takana. Ihmisellä on vankka käsitys, että syy on kollihormoneissa. Se ei halua vielä mennä tutkimuksiin, koska ei halua maksaa useita satasia (siis alkaen 200 euroa eikä mitään tarkempaa hinta-arviota tullut)  tiedosta, että kaikki on todennäköisesti kunnossa. Olen myös viimeiset kaksi viikkoa syönyt liki normaalisti ja painoni on vähän kasvanut.

Olen innostunut taas leikkimään ja olen niin täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Pääsen kohta kuulemma johonkin hännän alusen uudelleenmuotoiluun eläinlääkäriin. Sitä ennen tulee ehkä vielä hurmaava  yllätys, tämän kun näkisi.

Käytiin syksyllä Turun näyttelyssä. Tarkoitus oli saada Tessalta kunnon edustuskuvat. Ihmisestä oli noloa, kun Tessa muisti vuoden takaisen karkaamiseni studiossa. Nyt pysyin ruodussa, kun ihmiset vahtivat. Lyhyesti voin todeta, ettei minua kiinnosta pätkääkään poseraaminen ja annoin sen näkyä kuvissa.

Pitäkää tunkkinne



Normaalimpi ilme ja uusi suosikkilelu karvamato





keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Katkugate

Nyt kun maa on toipunut  hirmuisesta  Alpakka-
gatesta, voin palata vähän kotoisampiin ja pienempiin ympyröihin. Meilläkin on täällä ollut oma Watergate, ainakin melkein. Tosin kukaan ei ole joutunut eroamaan yhtään mistään, eikä minua ole laitettu kierrätykseen. Täällä on syyllinen tuomittu ilman oikeusprosesseja tai minkään lajin tutkintaa. Syyllinen olen tietysti minä.

Palvelija on taas alkanut kulkea haistellen ympäri kämppää. Väittää jostain tulevan kollinpissan tuoksahduksen. Se haistelee yleensä  kaikki peitot ja omat vaatteensa. Hauska näky kun kaikkea pitää oikeasti nuuhkia nokka kiinni tutkittavassa kohteessa. Haloo, jos oikeasti merkkailisin, niin se paikka todella löyhkäisi ja kauas.

Kauhistutin tässä eräänä päivänä hoitotätiä, kun olin  kyläilemässä. Tapanani on pissata etutassut laatikon reunalla. Hänellä on hiekkalaatikkona tavallinen vati, josta vadin kaatuessa kierähdin alas  kesken toimituksen. Jatkoin muina miehinä toimitusta vessan lattialle, joka sitten heti pestiin suihkulla. Lähistöltä  vedettiin nopeasti pois ovimatto, ettei siihen tarttuisi nestettä. Oli kuitenkin käynyt niin, että tämän maton reuna oli ottanut itseensä muutaman tipan takapääni tuotosta. Täti havahtui seikkaan seuraavana aamuna. Oli kuulemma meinannut pyörtyä kylpyhuoneeseen mennessään, niin hirveä löyhkä oli ollut vastassa kun kylppärin oven avasi. Asiaa oli tehostanut lattialämmitys.

Saattaa olla, että joskus kun en viitsi siivota takapuolta hiekkalaatikolla käynnin jälkeen, jää ihmisen vaatteisiin pieni kollin tuoksu. Minä tunnetusti pidän ihmisen olalla kehräämisestä ja sylissä istumisesta. Yksi päivä oli lystiä katsoa, kun joku laukkasi ympäri kämppää epämääräisen kollin tuoksun perässä. Mistään ei tohelo kuitenkaan onnistunut paikallistamaan tuoksua. Kunnes viimein välähti. Tuoksu löytyi ranteen sisäpuolelta paljaalta iholta. Tämä siis oli kävellyt koko ajan ympäri kämppää ja sitten se haiseekin itse! Ihminen ei vieläkään ymmärrä miten ihmeessä ranne voi haista , kun ei missään vaiheessa tuntenut ranteessaan tippaakaan mitään märkää.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Vargtimmen

Vargtimmen, suomeksi sudenhetki, on Ingmar Bergmanin
Aito runopoika rakastaa kirjojen merkkaamista
kauhuelokuva. Vargtimmen koittaa noin neljän aikaan aamuyöllä,  jolloin valvovien ihmisten on vaikeinta pysytellä hereillä ennen aamun sarastusta. Silloin uni  on syvimmillään ja painajaiset ahdistavimillaan, sekä henget ja kummitukset voimissaan.

Vargtimmen är timmen mellan natt och gryning, det är timmen då de flesta människor dör, då sömnen är djupast, då mardrömmarna är verkligast. Den är timmen då den sömnlöse jagas av sin svåraste ångest, då spöken och demoner är mäktigast. Vargtimmen är också den timme då de flesta barn föds.
Ingmar Bergman

Ihminen on nähnyt tämän elokuvan ja nyt syyttää minua siitä, että olen keksinyt oman Sudenhetki-kauhunäytökseni. Noin neljän aikaa aamuyöllä alkaa tapahtua. Juuri kun ihmisen uni on syvimmillään. Minä olen päättänyt saada ihmisen ärsyyntymään ja  heräämään. Hei, nyt on juuri sopiva aika herätä. Teen huoneessa kierroksia, jonka päätteeksi aina hyppään sänkyyn ja juoksen ihmisraadon päältä. Palvelija sitten taas sinkoaa minut pois sängystä ja yrittää estää pääsyn sinne uudestaan. Turha luulo. Osaan kyllä loikata sukkelasti takaisin. Lopulta saan aina ihmisen ylös kun ensin olen hyppinyt päälle viitisentoista kertaa. Tosin sen jälkeen minut kannetaan kylpyhuoneeseen ja ovi teljetään, jotta joku pääsee jatkamaan uniaan. Tämä toistuu parisen kertaa viikossa. Huhujen mukaan sänkyyn ilmestyy pian suihkepullo sudenhetken helpottamiseksi.Mitähän sekin sitten tarkoittaa. Osaan kyllä kehittää uusia susijuttuja vastaukseksi.


Terassikelit takaisin ja sassiin