perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kevyttä kettujahtia ja painonpudotus

Vajaassa kolmessa viikossa on tultu alaspäin ja reippaasti. Ai missä?
Painoni on keventynyt yli 300 grammaa vähän yli 2 viikon aikana.  Ihmisellä on vähän epätoivoinen olo. Kollihormonit ovat saaneet taas niskalenkin vartalostani. Ihminen on joutunut taas käsisyöttöhommiin. En siis ole vähään aikaan syönyt ruokaa juuri muualta kuin ihmisen kädestä.

Eilen sitten emäntä kävi hakemassa jotain ihmerohtoa, jotta ruokahaluni palaisi edes vähän. Lisää painoa ei kuulemma ole varaa menettää tai suunniteltu lomanvietto pitää unohtaa. Eilen suostuinkin syömään normaalia enemmän. Jopa monta viikkoa täysin pannassa olleet raksut kelpasivat. Epävirallisten tietojen mukaan olen taas joutunut eläinlääkärin painontarkkailulistalle. Paino on taas alle neljä kiloa.

Eränä päivänä lähdin iltalenkillä flexi rymisten pellolta vilistävän jäniksen perään. Ihminen kuitenkin huusi perään. "pysähdy heti, se on kettu". Vajaan sadan metrin pyrähdyksen jälkeen jäinkin metsän reunaan odottelemaan ihmistä. Homman sanotaan kääntyvän vaaralliseksi, jos kettu tajuaa katsoa taakseen. Kissat ovat ketun saalislistalla eikä päinvastoin.  Sama tapahtuma toistui seuraavana aamuna. Mielestäni kyseistä kapihäntäisen näköistä kettua voi hyvin jahdata, mutta emäntä on eri mieltä.

                                             Pysy kaukana reviiriltäni kettu Repolainen


On tässä viime aikoina nähty muitakin reviiriloukkauksia. Mäessä on alkanut hiippailla kissoja. Ovat tosin tervetulleita, mikäli ovat viehkeitä tyttöjä. Ennen meillä päin oli rauhaisampaa, mutta nyt lähelle on rakennettu paljon uusia taloja. Tiikeritabbytyttö kehtasi murista ja kähistä minulle kun naukuilin hänelle vienosti. Kähisin takaisin ja murisin. Kollia ei taas ymmärretä. Halusin vain päästä lähemmäksi, mutta jos ei komea kolli viehätä, niin pitäköön tunkkinsa ja pysyköön poissa minun kesäpihaltani!

Seuraava tapaus on neiti Nökö. Yhtenä päivänä tämä makaili keskellä tietä auringossa, eikä halunnut väistyä, vaikka ihminen laski kantokassin, jossa olin minä, noin metrin päähän. Neitokainen vain vähän pörhisteli häntäänsä, mutta jatkoi lokoilua. Kun ihminen ajoi kissaa pois meinasin minä tulla kassin läpi. Samainen neito palasi vielä kahdesti päivän mittaan löhöämään asvaltille. Ihminen ajaa pois, koska keskellä tietä ei ole turvallista loikoilla.  Samana päivänä tämä neito palasi kehiin vielä neljännen kerran, jolloin ei ollut moksissaan, vaikka ruohonleikkurilla vedettiin löhöpaikan vierestä. Jahtailen ihmisen kanssa tätä neitoa aina välillä kotiinsa päin, mikäli on väärässä paikassa, kuten keskellä tietä löhöämässä. Sitten on vielä sinivalkolaikullinen kissa, joka katselee rauhassa matkan päästä, ja minä rauhassa tuijotan takaisin, kun ihminen ei päästä narua löysälle. Nämä ovat vakiovieraita.


Tässä Nökö vähän pörhistää häntäänsä, mutta ei halua siirtyä pois tieltä

Nämä kukat ovat ainoastaan hyväkäytöksisille kissaneidoille




perjantai 7. heinäkuuta 2017

Haisuhemmon paluu

Jollain on ollut kotitietokone raatona, enkä ole päässyt kertomaan kuulumisia. Kaikenlaista pientä on tapahtunut.

Ihminen koki pari päivää sitten vähemmän mieluisan yllätyksen. Tunnetusti olen luonteeltani kevyt sylissä pesijä. Vessassa käytyäni palasin televisiota kyyläävän sohvaperunan syliin. Sitten alkoi kuulua kevyttä nuuskutusta ja tökeröä ihmettelyä: "haisetko kolli, vai kuvittelenko vaan". Sitten kun lähdin sylistä ihminen totesi peiton haisevan selvästi Parfum de kollille. On kuulemma niin tujua ainetta, että tippa nestettä riittää löyhkän aikaansaamiseen. Ihminen kaivoi kaapista pitkään käyttämättä olleen "hajunsyöjänesteen" ja pesi osan peitosta Olen vähän eri mieltä tuosta löyhkästä. Voisin kuulemma siivota itse takapääni vessakäyntien jälkeen.

Maalla olen kaivanut keittiön ihmekaapista lisää hiiriä tuhottavaksi. Yöt menevät keittiön kaappia kytätessä. Ihmiset ovat ilahtuneet siitä, että nyt hiiren öinen vingutusaika on selvästi lyhentynyt. Tapan siimahännät nyt nopeammin. Kesän kelit ovat olleet niin kylmiä, että jyrsijät tulevat kesälläkin sisään roskiskaappiin. Ottaa pattiin, etten pääse öisin ihmisten sänkyihin nukkumaan. Ovet pysyvät öisin kiinni siksi, että en toisi eläviä hiirileluja sänkyihin. Protestoin jonkun aikaa naukumalla ja raapimalla turhaan oven takana. Kollia ei taas ymmärretä.





tiistai 20. kesäkuuta 2017

Piikkiä peppuun



Viime viikolla jouduin eläinlääkäriin. Tiesin heti vastaanottohuoneeseen päästyäni, että tässä kidutuskammiossa on käyty ennenkin. Siellä oli tuttu eläinlääkäri vastassa. Hän vähän ihmetteli mitenkä vuosi sitten asennetulla implantilla oli kestänyt suunnilleen kolme viikkoa ennen kuin oli alkanut toimia. Minun tapauksessani tämä tarkoitti normaalia ruokailua ja implantin myötä alkaneen rauhattomuuden vähenemistä. Vähän kähisin alkuun eläinlääkärille, mutta olin kyllä aika rauhallinen. Häntäkin nousi takakinttujen välistä pystyyn ja lepyin lääkärille. Olemukseni kyllä muuttui kun lääkäri käänsi selkänsä ja alkoi kuulua rapinaa: häntä palasi sukkelaan ala-asentoon tiiviisti kinttujen väliin. En ole tyhmä tiesin, että sieltä oli tulossa jotain ikävää. Sain sitten piikin takapuoleen. On mahdollista, että suuntaamme lomalle vähän kauemmas, ja siksi tarvittiin raivotautirokotus. Eläinlääri totesi minun olevan oikein hyvässä kunnossa ja hampaiden näyttävän hienoilta. Vaakalukema  näytti tasan 4 300 grammaa. Painan siis noin kilon enemmän kuin vuosi sitten.

Sunnuntaina aamulla tein perinteisen tilusten tarkastuksen. Ihmisen perunaviljelmä oli kohtalaisessa kunnossa. Ikinä ennen ei ole käynyt niin, että toukukuun ekalla viikolla istutetut ensimmäiset rivit olisivat paleltuneet. Tänä vuonna näimme ensimmäiset paleltuneet perunat. Kasvit kuitenkin toipuivat kun kaikki kylmettyneet lehdet riivittiin pois.

Kun lähdimme ylös mäkeä alkoi läheisestä metsästä kuulua ääniä, jotka kiinnostivat kovasti minua. Kuulosti siltä kuin siellä olisi ollut giganttisen kokoinen jänis. Ihminen oli kuitenkin tylsä eikä halunnut lähteä kanssani ryteikköön.

Olenko kertonut, että tiluksilla on hiippaillut useaan otteeseen valkoisilla sukilla varustettu tiikeritabby tyttökissa. Kerran osuimme kohdakkain, mutta siitä lisää kunhan kohtaamme ehkä taas.  Ei ollut mikään vuosisadan rakkaustarina.



Tätä ei voi lähettää vuoden luontokuvakilpailuun, mutta kuvassa on oikeasti kauris piilossa aika keskellä kuvaa, oksien takana. Uskokaa vaan on se siellä. Kesympiä kauriita ja kissoja täällä

Sitten keksin mikä mäessä piti ääntä. Näin hienon metsäkauriin ja kovasti olin kiinnostunut lähtemään tekemään lähempää tuttavuutta. Saatiin napsaistua muutama kuva tieltä käsin, kunnes kauris tuli oikein unelmapaikkaan, jossa ei ollut puskia peittona. Ihminen oli juuri ottamassa kuvaa, kun flexistä lähti inha jarrutusääni, ja kameraan kauniisti katsonut kauris lähti juoksemaan ylemmäs metsän rinnettä. Ihminen syytti minua kuvan pilaamisesta. Hetkinen, enkö muka saa yrittää lähteä katsomaan läheltä tätä hienoa eläintä.

Kollin yksityistie, pääsy kielletty

Onko metsäkauris taas liikkeellä



 
                              






maanantai 5. kesäkuuta 2017

Tappajaetana


Kesä on pahasti myöhässä. Vasta nyt on nähty ensimmäiset omenapuun kukat. Pikaisen reviiritarkastuksen jälkeen totesimme mustarastaan poikasten lähteneen pesästään. Ulkona olevasta puukasasta löytyi oikea ällötys: tappajaetana. Tällä nilviäisellä oli pituutta yli 10 cm. Kuvassa näyttää pieneltä, kun olin vähän tassulla töninyt sitä kasaan.  Tämä etana ei sitten tainnutkaan olla hirveä espanjalainen tappajaetena, vaan kotimainen ukkoetana, joka on vaaraton kasvimaille.



      Luulevatko ihmiset oikeasti, että söisin tätä? Saaliiksi aivan liian hidas eikä edes vingu.


        Saunan nurkalla on hyvä väijyä mustarastaita, tomaatit ovat selvinneet vielä hengissä.


Voitteko kuvitella, että yksi mustarastaista otti minut kohteekseen ja teki valesyksyjä minua kohti. Syöksyt loppuivat kyllä lyhyeen, kun tein yllättäen parimetrisen lepakkoloikan suoraan ylöspäin ja lintu oli vähällä jäädä kynsiini.




Kielojen keskelle on hyvä piiloutua



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Karkailua



Nykyisin olen kova poika karkaamaan ulko-ovesta. Palvelija joutuu aina kotin tullessaan laittamaan ison kauppakassin tai muun esteen alas oven tukkeeksi, jotta en ryntäisi rappukäytävään. Kaikki alkoi nouhoojasedän käynnistä joitakin viikkoja sitten. Kuulin alakerran mummon äänen ja näin avonaisen oven, silloin minua vietiin, ja kovaa. Nouhooja totesi jotain livahtaneen ohi salamavauhtia, ja naapurin mummo sanoi jonkin ruskean vilahtaneen ovesta. Ihminen ei pitänyt siitä kun sai jahdata minua naapurin asunnossa tuollaiset 10 minuuttia. Minusta taas nämä hippaleikit ovat ehdotonta ykköshuvia. Aina onnistuessani karkaamaan rappukäytävään, maukuilen ja menen raapimaan alakerran mummon ovea. Siellä kun oli enemmän tilaa temmeltää ja jänniä piilopaikkoja. Olen muutenkin mummojen suuri ystävä.

Uusi versio tästä oli kun livahdin maalla toisen mummon perässä ulos. Ihminen oli todella kypsää kalkkunaa kun sai jahdata minua ympärinsä puolisen tuntia hämärän jo laskeutuessa. Oli ihan mukavaa kävellä rinnakkain, mutta heti jos koitettiin tarttua kiinni, otin spurtin eteenpäin. Vilpittömänä aikeenani  oli  vain tarjota kyytiä ihmisen selluliiteille.

Tähtäimessä naapurin mummon ovi

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ruohoa ja valkovuokkoja

Aiotaanko mua taas syyttää jostain?
Tylsien ihmisten mukaan ruoho ei ole kissalle hyväksi, syön silti

Kumma kevät etenee hitaasti, mutta varmasti. Kovasti ihmettelen sitä, että normaalina vuonna  tavallisesti jo kuihtuneet valkovuokot kukkivat vasta nyt. Palvelija ei kauheasti arvosta  sitä, kun mätän ruohoa urakalla naamariin, ja sitten oksennan.

Tähän postaukseen oli tarkoitus tulla kuvaus Isis-myyrien tunneliverkoston tuhoamisesta. Siitä lisää myöhemmin kun ehditään hajottamishommiin. Ihminen intoutui taas itseopiskelemaan kieliä. Oiva keino tähän ovat kissablogit. Hisia- ja Loustiquette-kissan kotona on oivat maisemat (bambivaroitus). Meidänkin piti väsätä "katsokaa hienoja kasveja ja maisemia" -teksti, vaan kun ei kuki vielä juuri mikään. Ei saada kyllä peurojakaan kuviin, Tästä syystä tähän tulee nyt perinteisiä Viggo ja valkovuokot -pönötyskuvia.












Saunan peräseinän puukasan päällä, pressun alla suojassa, on ollut  laatikko, jossa on pidetty puusytykkeitä. Joitakin viikkoja sitten laatikosta löytyi korsista ja heinistä sievästi punottu linnunpesä. Pesässä oli mustarastaan turkooseja ruskeapilkullisia munia. Nyt siellä asuu neljä untuvikkoa, jotka sulautuvat hyvin pesän ja laatikon väriin.


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Isisin myyrät

Ikitammesta on hyvä tarkkailla lentokonetta, ovatko Isis-myyrät paenneet sinne?


Viime aikoina meillä on ihmetelty muinaisen Egyptin jumalia. Ihmisen kanssa on perjantai-iltaisin, jos ei ole muuta tekemistä, katseltu tietenkin omaa nimikko-ohjelmaani telsusta. Batmania katsellessa ihmisellä nykii suupielet, ja minä imen tietoa. Miksi Batman-jaksoissa esiintyi koiranpäinen Anubis-jumala, mutta ei kissajumala Bastet? Pari sarjan suosikkijaksoa kertoi siitä kun hirmuinen konna, muinaisen Egyptin Tut-faarao , nousi haudastaan terrorisoimaan Gothamin kaupunkia.
Ihmisen vanhasta perunapellosta löytyi hirveyksiä. Siellä oli ainakin tusina myyränkoloa. Koska kaiken pahan voi nykyään pistää Isis-järjestön syyksi, minä päätin, että kolojen asukkaat ovat varmasti Isisin lähettämiä myyriä, joiden tarkoitus on tuhota ihmisen sato. Huolestuttava terroriteko valmisteilla. Selvennykseksi vielä, että tässä ei tarkoiteta Egyptin Isis äitijumalaa, vaan jotain partahemmojen Lähi-Itään perustamaa järjestöä.


Viittasankari Viggo al Batman on löytänyt epäilyttäviä koloja pellosta


Huomatkaa kuvassa on menossa mukana Bastet-jumalan varjo

Kun nyt olen päässyt verenmakuun tappamalla kolme hiirtä, olin erittäin innoissani näiden kolojen tuoksuista. Nuuhkin niitä kun koira ja kaivelin vähän tassuilla sisältä. Palvelijakin totesi, että alan ehkä oppia kissan hommia. Toisaalta sitten lähdin taas rusakon perään, vaikka vedin flexi perässä kolisten loistavan liki sadan metrin gepardispurtin pellolla, onnistui jänö jätättämään minut ja pääsi pakoon metsän suojaan.
               

Nyt tassua sisään ja kaivamaan tunnelia.