torstai 29. joulukuuta 2016

Hikinen iltapäivä Tessan studiolla

Ihminen vei minut TUROKin näyttelyyn marraskuun lopulla, koska Siuntion näyttelyssä ei ehditty kuvaukseen. Jonkun mielestä lopputuloksessa on toivomisen varaa. Meille oli varattu aika heti toisena kun kuvaus alkoi 8.30. Oltiin paikalla 8.45, mutta siellä olikin meidän tilallamme jo toinen kissa. Siitä piti lähteä sitten tuomarin arvosteluun.
Häivy kamerasi kanssa


Palvelija on aina pitänyt Messuhallia hyvänä paikkana,
koska siellä arvostelut ovat yleensä rauhallisessa auditoriossa, jossa ramppaa vähemmän ihmisiä ja kissoja. Nyt jouduttiin sitten arvosteluun halliin käytävän puolelle, jossa liikennettä oli sekä edessä että takana. Tapani mukaan tuli vähän räyhättyä ohikuljetettaville kissoille.

Onneksi pääsimme kuitenkin ujoja poikia ymmärtävälle tuomarille. Donatella Mastrangelo paijasi minua niin, että lopussa istun arvosteluseteliä kirjotettaessa nätisti tuomarin kainalossa eikä tullut mieleenkään karata minnekään. Sitä ennen olin puskenut tuomaria.

Tuomari kehui erityisesti vartaloani ja kokoa. Ihmeiden aika ei ole ohi: ensimmäistä kertaa tuli kehuja lihaksikkaasta vartalosta. Tai no joo tokan kerran , joskus nuorempana ihailtiin kerran. Sen jälkeen onkin sitten putki näitä: "tarvitsee lisää lihasmassaa"; "kolliposket ja pää hyvin kehittyneet, mutta muu vartalo liian ruipelo"  ja"ei jatkoon laihuuden takia"-kommentteja.
Saatiin serti. Värin parasta valittaessa tuomari totesi minun tarvitsevan lisää itseluottamusta, ja että väri voisi olla hieman syvempi.


Sitten takaisin Tessan studion oven taakse. Siitä tuli pitkä odotus. Maltoin kuitenkin olla räyhäämättä kahdelle 10-kiloiselle Coonipojalle, jotka olivat seuranani. Kuvaukseen ´päästyäni olin kypsä koko touhuun; poseraaminen ei innostanut. Siinä samassa huoneessa jökötti pöydällä kaksi ragdollia. Tottahan niille piti vähän murista. Tessan mies pelkäsi, että hyökkään hänen kimppuunsa. Ihminen koitti selittää, että murisen toisille kissolle, ja siksi että jännitän niitä. Kuvan otosta ei oikein tahtonut tulla mitään. Asiaa ei auttanut se, että kuvauksen loppupuolella keksin karata. Laukkasin innokkaasti ympäri huonetta ihmiset perässäni. Häntäkin nousi koipien välistä: viimeinkin hupia, kunnon jahtileikit. Ihmisiä ei tämä leikki huvittanut. Palvelijan naamakin punoitti jostain kumman syystä. Tessalle totesi, ettei minusta nyt vain tänään saada kunnon kuvia. Kun ovi sulkeutui minut uhattiin taas vaihtaa isääni Waloon. Lisäksi kuulin uhkauksen Rahkamuijan prässiin joutumisesta.

Kaipa tässä on lihasta tullut, joulukuun lopun vaakalukema 4 288g

perjantai 9. joulukuuta 2016

Tekeleen testaus

On niin pimeetä, että pitäisi olla valonheittäjät mukana
Viime viikonlopulla oli kylmä. Minulle oli pakko laittaa päälle villapaita. Toisilla ei ole kädentaitoja. Ihminen oli "suunnitellut" ja toteuttanut moisen tekeleen jo melkein vuosi sitten. Totesi silloin etteivät mitat tainneet mennä ihan kohdilleen. Lupasi korjata liivin, mutta tekemättä jäi tämäkin homma. Niinpä jouduin käyttämään tätä kolttua kun ei muutakaan ollut olemassa. Typerää. Kaulaosa on liian lyhyt ja selän takaosa kanssa. Etujaloille ei ollut myöskään kunnon aukkoja.
Ainoa hyvä puoli kuteessa on villan tuoma lämpö.