Ulkoilua ja nirsoilua

Takana pitkä viikonloppu mailla. Minut raahattiin taas ulos, jotta väitetty arkuuteni suuressa luonnossa katoaisi. Ihmisen mukaan pientä edistystä on tapahtunut, koska häntäni on noussut takajalkojen välistä pystyyn ja kuljen jo aika reippaasti eteenpäin. Sunnuntaina Paavon ihmiset tulivat kylään ilman maanvaivaa (onneksi jos minulta kysytään). Vaikka olenkin kaveri kaikille, piti näille aluksi vähän kähähtää, koska uskalsivat tuoksahtaa Peto-Paavolle.

Ihminen ei pidä siitä, että haluan siirtyä fisupohjaiseen ruokavalioon. Miksi minulle edes yritetään syöttää kanapohjaista purkkiruokaa, en syö! Söisivät ensin itsekin kanaa. Maistuvia ruokia ovat sen sijaan olleet maistiaisina saamani katkaravut sekä ahven- ja kuhafileet. Miksi niitä ei saa joka päivä? Tällä hetkellä haluan syödä ainoastaan kalapohjaista purkkiruokaa, hiukan väännän raksujakin. Tuore lihakin menettelee. Minun kuulemma pitäisi kasvaa vielä ja saada massaa ennen kuin alan kollitella. Emäntä ei ole tyytyväinen siihen, että selkäranka tuntuu niin selvästi, nikamia myöten. 3,8 kilon elopaino ei kuulemma riitä kollille, jolla on  ikää 10 kk. Olen kuulemma joutumassa kissanbodausohjelmaan piakkoin, saas nähdä.

Minusta

Virallinen nimeni on Silkkihienon Vice Versa. Tästä sitten ihmismami yritti keksiä jotain samalla kirjaimella alkavaa italialaista, vaan ei onnistunut. Nimenetsintään osallistuneet emännän ystävät kannattivat lämpimästi nimeä Viggo. Tulee kuulemma positiivisia mielleyhtymiä. Nimi juontuu muinaistanskan verbistä vig, joka tarkoittaa suunnilleen käydä sotaa, taistella, ja Viggo olisi siten soturi tai taistelija. Suomeksi  vähän niin kuin Taisto. Ihmisen mielestä juuttien maahan viittaava nimi on siksikin hyvä, kun siellä asuu hyvä ystävä Birgitte-täti. Vanhassa viikinkikaupungissa Ribe, joka sattuu olemaan lisäksi Tanskan vanhin kaupunki. Lisäksi suvussani on näitä herra ja rouva tanskalaisia. Ihmisen ystävät eivät tosin ajatelleet tätä, vaan jotain ihme setää, jota minä läppäsin kolme kertaa naamaan kun tunkeutui televisioni kuvaruutuun häiritsemään heppojen katselua.

Batmaniksi minua kutsutaan leikkiessä tekemieni valtavien monimetristen lepakkoloikkien takia. Parhaiten tottelen nimeä Viggo.

Luonteeltani olen varsinainen sylikissa. Voin leiriytyä ihmisten syliin, myös vieraiden, tuntikausiksi. Toinen erikoisuuteni on etutassut olkapäälle ja siinä kehrääminen pää ihmisten poskea vasten painettuna. Tähän asentoon olen myös pari kertaa nukahtanut. Harrastan myös tv-ohjelmien katselua. Suurinta tassulla mäiskintää aiheuttavat luonto-ohjelmat ja jalkapallo. Päikkärit ihmisten vieressä peiton alla kuuluvat rutiiniin.

Olen luonteeltani kuulemma erittäin helppo ja kiltti, enkä edes kovin itsepäinen. Lomaillessa nukahdan juuri sen ihmisen sänkyyn, jolta olen saanut parasta leikitystä tai rapsutukset. En pelkää kyläillessä vieraita paikkoja ollenkaan, kunhan ollaan sisätiloissa eikä näyttelyssä. Toisten kissojen kanssa en ole ollut ihan parhaimmillani. Poikkeuksena morsiameni Bea-neito. Peto-Paavo sai minusta esiin murisijan ja jahtaajan. Paavosta sitten lisää myöhemmin kunhan tapaamme uudestaan.

Vaikka olenkin vielä ns. toimiva kolli, en merkkaile sisätiloihin, ulkoillessa merkkaan välillä tietyt puut.  En myöskään juurikaan laulele tyttöjen perään. Toimivuuteni on nyt virallisesti todistettu. Jälkikasvua on odotettavissa Silkkihienon kissalaan Tampereelle marraskuun 2015 puolivälissä.

Samaa näköä? Ei todellakaan.