Takana pitkä viikonloppu mailla. Minut raahattiin taas ulos,
jotta väitetty arkuuteni suuressa luonnossa katoaisi. Ihmisen mukaan pientä
edistystä on tapahtunut, koska häntäni on noussut takajalkojen välistä pystyyn
ja kuljen jo aika reippaasti eteenpäin. Sunnuntaina Paavon ihmiset tulivat
kylään ilman maanvaivaa (onneksi jos minulta kysytään). Vaikka olenkin kaveri
kaikille, piti näille aluksi vähän kähähtää, koska uskalsivat tuoksahtaa
Peto-Paavolle.
Ihminen ei pidä siitä, että haluan siirtyä fisupohjaiseen
ruokavalioon. Miksi minulle edes yritetään syöttää kanapohjaista purkkiruokaa,
en syö! Söisivät ensin itsekin kanaa. Maistuvia ruokia ovat sen sijaan olleet
maistiaisina saamani katkaravut sekä ahven- ja kuhafileet. Miksi niitä ei saa
joka päivä? Tällä hetkellä haluan syödä ainoastaan kalapohjaista purkkiruokaa,
hiukan väännän raksujakin. Tuore lihakin menettelee. Minun kuulemma pitäisi
kasvaa vielä ja saada massaa ennen kuin alan kollitella. Emäntä ei ole
tyytyväinen siihen, että selkäranka tuntuu niin selvästi, nikamia myöten. 3,8
kilon elopaino ei kuulemma riitä kollille, jolla on ikää 10 kk. Olen kuulemma
joutumassa kissanbodausohjelmaan piakkoin, saas nähdä.