lauantai 31. elokuuta 2019

Ihmisapina kyläilee


Peto-Paavo terassituolissaan

Ihminen jätti mut kotiin kyläillessään Peto-Paavon ja Kikin uudessa kämpässä. Nämä kaksi ovat siis somalikissoja, johon minäkin olen saanut tutustua aiemmin. Uusi kämppä on suhteellinen käsite, ovat asuneet siellä jo vuoden. Asuntokin on vuoden ikäinen jo.

Kissoilla on siellä 2 kerrosta ja mukava lasitettu pihaterassi, jossa tykkäävät oleskella.

Äiti Kiki ei ollut kovin innostunut kuvaamisesta. Paavo sen sijaan tunki itseään ja nenäänsä aktiivisesti kännyyn kiinni. Ota siinä sitten kuvia. Seurustellakin pitäisi ihmisten kesken.







Katoa sen kännyn kanssa






Paavo on muutenkin heti tunkemassa vieraiden ihmisten tykö. Fiksuna ja viisaampana Kiki-äiti tarkkailee tilannetta ensin taustalla. Mutta sitten haistellaankin ensin perusteellisesti vieraan kassit ja kengät ja viimeiseksi itse vieras. Kämppä oli kuulemma oikein moderni ja viihtyisä. Ihminen nappasi Paavon syliin ja vähän kuulemma siinä ensin pyristeli, mutta on kuulemma todella paljon helpompi pidellä paikoillaan kuin eräs superluikero, jolla varmaan tarkoittaa minua.

Molemmilla kissoilla on ihmisen mukaan todella hienot villapöksyt ja kaulurit.



Ainoa äiti ja lapsi -kuva

Kuva kesäterassilta



Kesällä tuli eteen kaikenlaista, tämä nimi oli huippu, Peto-Paavolla on oma katu, missä viipyy Viggon valtatie?




















torstai 1. elokuuta 2019

Kesä, käärmeet ja liskot

Kesäkuun puolivälissä tarkastettiin siemenestä ihmisen itse kasvattamat tomaatit, hyvin ovat kasvaneet

 Olen saanut vierailla jonkin verran maalla. Kesä on muuten mennyt mukavasti, mutta tuota lämpöä olisi voinut olla vähän enemmän. Muutama hellepäivä ei ihan riitä.

Ihmiset eivät ole kovin ilahtuneita uudesta harrastuksestani. Jo viime kuussa olin aika innostunut kiehtovasti kiemurtelevasta interaktiivisesta mahdollisesta lelusta nurmikolla, jota ihminen kutsui kyykäärmeeksi. Muahan pideltiin valjaista kiinni, niin etten päässyt tassulla lättäämään tätä kiemurtelevaa otusta. Eipä hätiä, yhtenä päivänä sain napattua pihalta elävän pikkukäärmeen suuhuni ja pelottelin mummoa tällä. Olisivat kiitollisia, kun näin paljastin, että pihan puskoissa luikertelee myös rantakäärmeitä. Ihmiset sanoivat niitä näkyneen mäellä joskus muinoin, mutta nyt olivat olleet vuosikausia kadoksissa. Viikko tästä nappasin puskasta sitten oikein ison käärmeen, jonka ehdin myös tappaa ennen kuin ihmiset pääsivät väliin. Ihmiset sanoivat, että saan kiittää onneani, että tämäkin oli rantakäärme. Nyt eivät oikein pidä siitä, että täytyy koko ajan katsoa vierestä mitä teen pihalla.

Hiiret ovat kanssa saaneet pihalla kylmää kyytiä. Vähän valjaat tosin haittaavat salamannopeita lepakkoloikkiani. Kerran söin yhden sisiliskon kun ihminen tuli vapauttamaan sitä kynsistäni. Liskoja päätyy söpöjen tassujeni alle aika usein.
Kesä on kollin parasta aikaa

Jasmiinin huumaava tuoksu voi peittää jopa kollirollin hajun.




perjantai 31. toukokuuta 2019

Miltä tuntuu olla epäsuosittu

Omenankukat saapuivat ja menivät jo pois



Jo on aikoja pidellyt. Mua ei ole päästetty ääneen todella  moneen kuukauteen, vaikka asiaa olisi riittänyt romaaniksi asti. Ihmisellä on meneillään joku "Lisää liksaa tulevaisuudessa" -projekti, ja se on istunut iltaisin nenä kiinni kirjoissa.

Olen tässä keväällä viettänyt pari viikkoa mailla, kun tilattiin sinne töihin tuhoamaan talttahampaita. Mailla roskiskaapin hiiret pääsivät riehumaan vähän turhan vapaasti, kun meikäläisellä oli pidempi vierailutauko. Hiirot ovat toistaiseksi pysytelleet kaapissa mussuttaen ruokaa biojäteastiasta. Kunnes eräänä päivänä keittiön lattialta löytyi revitty muovipussi ja tyhjäksi syöty kuivamuonakipponi! Skandaali! Kollin ruoka ei todellakaan kuulu siimahäntien ruokavalioon. Kurinpitotoimenpiteinä useampi hiiri sai todellakin kokea mitä tarkoittaa, kun kolli rankaisee kylmällä kyydillä.

Ihminen ilmoitteli talvella, että meille tulee vähäksi aikaa hoitoon ehkä 2 viehättävää Devon rex- tyttöä. No arvaatkaa vaan näkyikö näitä misuja. Ei tietenkään. Kukaan ei koskaan halua tulla meille hoitoon. Mistä tämä johtuu? Olen koko kevään yrittänyt pohtia epäsuosioni salaisuutta siinä onnistumatta, Saatan olla kevyesti katkera. Mukavaa tämä ei ole ollut. Pitäsikö laihduttaa tai lihottaa , kun ei seura kelpaa. Ihminen lohdutti, että kesällä voi näkyä sitten pari vähän tutumpaa karvanaamaa. Joo varmaan naapurin dobermanni ja karvaton Sisu-koira maalta.