keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Marraskuun jupinaa


Tämä ei ole ihmisen mielestä kaikkein inspiroivin vuodenaika.
Kesä takaisin ja sassiin
En itsekään ole ihastunut lyhentyneisiin ulkoiluhetkiin. Lumi oli todella inhan tuntuista. Ravistelen aina tassuistani sitä pois kun joudun kävelemään lumisessa maassa. Kylmyys ei nappaa tätä kotileijonaa.

Hyvä tässä marraskuun pimeydessä on se, että nyt vedellään ihmisen kanssa normaalia enemmän päikkäreitä yhdessä päiväpeiton alla,  Sitten tulee iso mutta. Joku käyttää usein osan yhteisestä ajastamme typerästi hymyillen joidenkin videoiden katselemiseen. On kuulemma normaali marras-joulukuuangstin lievennyskeino. Hetkinen, musiikkia ja muotia pahoinpitelevä Günther-setä muka hauska? Ja sitten se vielä kehtaa ängetä allaolevan linkin kissablogiini. Asiaa lieventää, että tämä on omistettu tutulle ja kivalle A tädille.

https://www.youtube.com/watch?v=RLaTYRBJmE8


Armando Turokin näyttelyssä

Palvelija kävi viime lauantaina nopeasti kääntymässä Turokin näyttelyssä. Siellä oli komea poikani Armando, joka käyttäytyy näyttelyissä todella esimerkillisesti ja rennosti. Saan olla ylpeä näin hyvästä jälkikasvusta. Minut raahattiin näyttelyyn sunnuntaina. Motiivina oli saada hyvät studiokuvat. Ihan putkeen ei tuo keikka mennyt. Siitä lisää myöhemmin.

Elämään saa kuulemma lisää sisältöä ja maailma paranee Güntherin neljällä käskyllä: Champagne, Love, Sex and Respect. Juups, rakkautta ja kunnioitusta kaikille minultakin.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Enemmän ja vähemmän kollihormoneja

Palvelija kertoo alla implantin vaikutuksesta käytökseeni. Ei olisi kuulemma uskonut, että joitakin kollimaisempia juttuja voi tulla ikävä.

Viggo sai Suprelorin-implantin toukokuun lopulla. Oikeastaan ainoa syy tähän oli kollin syömättömyys, johon oli kokeiltu kaikki mahdolliset ruokintakeinot, letkuruokintaa lukuunottamatta. Ihmisiltä tuli runsaasti kommenttia kollin kurjasta ulkonäöstä. Ratkaisevan mielipiteen antoi vakituinen eläinlääkäri, joka totesi kissan olevan hälyttävän laiha. Saatiin diagnoosiksi laihuus.

Kastraatiota en vielä tähän vaiheeseen halunnut, koska pelkäsin nukutusta, enkä voinut olla varma syömättömyyden johtuvan kollihormoneista.Ideana oli saada selville johtuiko ruokanirsoilu hormoneista.  Olin ajatellut myös viedä pojan vielä yhteen näyttelyyn leikkaamattomana, jos massaa tulisi lisää.

Kropan malli huhtikuussa, tästä lähti vielä pois massaa

Viggo on mielestäni ollut aina vähemmän hormonaalinen kolli. Kollimourut ja merkkaamiset eivät koskaan olleet  ongelma. Merkkaamattomuuta esiintyy sekä isän että äidinpuoleisissa sukulaisissa. Ulos merkkailtiin vähän enemmän, silloin enimmäkseen kohteina olivat aina samat puut, ja asia toimitettiin liki istuma-asennossa. Harvemmin ruiskittiin seisaaltaan.

Noin viikko implantin jälkeen pojalle tuli sitten kollitteluvaihe. Kollista tuli oikeasti levoton. Ei pystynyt keskittymään mihinkään tekemisiinsä, vaan kaikki jäivät kesken kun jo sännättiin seuraavaan. Pyöri myös kirjaimellisesti jaloissa lähes koko ajan ja vaati jatkuvasti huomiota. Laulelu lisääntyi. Ulkona alkoi selvempi merkkailu takapäätä täristettiin enemmän, tiukka katse ihmiseen ja sitten äijäasento tyyliin "nyt lentää " sitten lensi pitkä kaari seisaaltaan tarkoin valittuun kohteeseen.  Pahinta oli ettei syönyt sitäkään vähää kuin ennen ja laihtui lisää. Tässä vaiheessa aloin olla aika epätoivoinen. En uskaltanut pistää ollenkaan punnitukseen tässä vaiheessa. Kollille tuli näkyviin jopa kylkiluiden muodostuma. Tätä kauhuvaihetta kesti noin kymmenisen päivää. Vähitellen Viggo alkoi syödä enemmän ja levottomuus väheni.

Elokuussa näytin normaalipainoiselta


Hyviä puolia on se, että hiekkalaatikolla haisee vähemmän pistävälle. Parasta on lisääntynyt paino. Viimeisin lukema oli vähän yli 4,1 kiloa. Kissa myös näyttää paremmalta, kun kylkiluut eivät paista. On edelleenkin tyypiltään runopoika-mallia. Lihaksia saisi olla enemmän.

Toisaalta kolli oli ennen implanttia jotenkin hellempi ja herkempi luonteeltaan. Ikävä on tullut myös ulkonuuskuria, joka jäi haistelemaan luonnon tuoksuja usein suu hauskan näköisesti auki. Vaikka nytkin nuuskitaan, ei suu enää jää auki. Viggo saattoi aiemmin oikein hellänä ollessaan heruttaa yhden tipan nestettä suustaan. Nyt tilanne on pahempi hellyyskohtauksen ilmetessä saattaa suusta tulla useampi tippa. Ja minä kun pentua hankkiessa kyselin: "etteivät vanhemmat ja sukulaiset sitten vaan ole näitä kuolaavia kissoja". Oli myös kätevää pissattaa kollia kuin koiraa: aina kun mentiin ulos piti merkata tietyt paikat. Nän säästyi mailla mukava määrä kissanhiekkaa, eikä tarvinnut juuri siivota hiekkalaatikkoa.

Yllättävää on, että implantin kanssa näyttelyssä räyhää enemmän toisille kissoille kuin hormonaalisempana versiona. Olin kuvitellut asian olevan päinvastoin. Testattu 2 kertaa toisella kerralla oli suurempi näyttelytauko takana,toisella ei. Rähinän määrä oli sama molemmilla kerroilla.

Kaiken kaikkiaan implantti ei olennaisesti muuttanut käytöstä, mutta lisäsi ruokahalua. Kolli leikkii nyt myös vähän enemmän kuin ennen implanttia.