maanantai 30. marraskuuta 2015

Virallisesti luuviulu

Ihmiseltä on kirjoittelu jäänyt viime aikoina vähille. Illat ja vähän päivälläkin on tuijotettu tietyssä pentupesässä olevaa kameraa typerähkö hymy huulilla. Minäkin olen päässyt vilkaisemaan paksukaisia kännykän näytöltä.

Edellispäivänä ja eilen jouduin taas syvältä olevaan näyttelyyn. Ihminen perusteli tätä sillä, että lapsosten papereihin olisi hyvä saada myös isukille joku titteli. Lauantaina ihmisellä oli ilmassa tuomarien haukuntaa. Pena sai osakseen tökeröä ja tarpeetonta kritiikkiä, jota on jo kommentoitu Penan blogiin. Samoin kävi häkkinaapurina la olleelle viehkolle Tyyne-metsäkissaneidolle. Lauantaina tuloksena OH2 ja sunnuntaina kehuttiin, sai sertin ja valmistui championiksi.

Ihmisestä paikalla oli taas kauniita kissoja. Blogeista tutut Pena, Dante ja Viktor bongattiin ekana, ihminen kävi vartavasten katsomassa Viktorin trimmattuja korvakarvoja, jotka olivat ilm. jo vähän kasvaneet. Eräälle blogin salalukijalle tiedoksi, että bengalimies oli paikalla eilen.

Launtaina meillä oli ihmisen mielestä vähän epävarma tuomari. Hänellä kesti arvostelu kissaa kohti aika pitkään. Minua ensin kehuttiin, mutta sitten löytyi täysin epänormaali häntä. Tuomari vaan hoki, ettei häntä ole normaali ja koska olen nuori kolli, asia on siksi tärkeä. Kysyttäessä ei saatu vastausta, mitä hännässä oli vikana. Siinä häntääni sitten veteli neljä henkilöä, ja otti pattiin. Tuomari haki toisen tuomarin paikalle, mutta tämä totesi hännän täysin normaaliksi. Tuomari tosin jatkoi ongelman parissa. Hän totesi hännän olevan nyt erilaisen, mutta tuntuneen alussa ihan toiselta. Hänen mukaansa tämä saattoi johtua kissan jännittämisestä. Ihminen totesi happamasti, ettei ole ennen tiennyt kissan hännän muuttuvan toisenlaiseksi 10 min sisällä.

Abysom ihmisten puheita kuunnellessa useampi huokaili, ettei miksei päästy Fabion tuomaroitavaksi, jota pitivät yleisesti hyvänä tuomarina. Hän oli tämän meidän (riistojen ja sinisten abyjen) tuomarimme vieressä tekemässä neloskategorian tuomaritutkintoaan.

Sunnuntaina saatiin kanssa hyvät arvostelut. Pikkuisen noottia tuli laihuudesta. Pääni, kaulani ja erityisesti kolliposkeni ovat hyvin kehittyneet, mutta loppu kroppa ei ole ihan pysynyt perässä. En päässyt tuomarin parhaan valintaan liiallisen hoikkuuden takia. Ihminen riemuisti, että nyt se on virallista: olet luuviulu. Tästä on minulle länkytetty jo pari kuukautta. Sertit kuitenkin tuli molempina päivinä, ja pikkupunkeroiden rekisterikirjaan saadaan nyt myös isälle titteli.

Niin, ihanilla Nääsvillen pikkupalleroilla ovat nyt silmät auenneet ja kovasti koitetaan kävellä, vaikka jalat sutivatkin. Käykää katsomassa elävää kuvaa ja muutenkin: www.bambuser.com, etsintäikkunaan beamau ja klikkaus.





keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ryömintää pentupesässä

Vuorokauden vanhoja pikkurottia tai -lepakoita, Kuvat: Reino Sarka




Tämä päivitys käsittelee nyt suloisia pikkupalleroita, joiden isä on eräs vähemmän pallero kolli.

Minun romanssini lopputuloksena syntyi viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 4 riistanväristä pentua. Pennut syntyivät kaikki kahden tunnin sisään. Kolme poikaa ja yksi tyttö. Minä sain vilkuilla tapahtumaa ihmisen kännykästä, siis silloin kun yhteys ei pysähtynyt tai katkeillut. Nykytekniikka on ihmisestä joskus oivallista. Pennut voivat hyvin, mitä nyt numero 3 yrittää sinnikkäästi syödä nisästä, josta tulee maitoa vähän huonosti. Tälle pallerolle on annettu vähän lisämaitoa. Bea on erinomainen emo. Elävää kuvaa pesästä voi koittaa katsella iltaisin www.bambuser.com. Kirjoita etsintäikkunaan beamau ja klikkaa tagia. Ihminen testasi juuri, ja toimii toistaiseksi hyvin.