tiistai 23. helmikuuta 2016

Runopojan rasvaisempi tulevaisuus

Taukoa pitelee blogissa. Olen juuri nyt suorittamassa erästä tehtävää Salpausselällä, en kuitenkaan hiihdä. Ei kuulu näet ghettouskottavien kollien hommiin. Salaliitoilla on joskus hyvätkin puolensa.

Ihmistä hävetti pistää minut vieraan sedän matkaan. Olin näet niin laihassa kunnossa. Vähän yli 3,8 kilon painosta on tultu liki 500 grammaa alaspäin. Tuossa 3,8 kilon kunnossakin olin hyvin hoikka poika. Saimme myös tuomarilta jo edellisessä näyttelyssä noottia asiasta, ja Lahdessa viime kuussa sitä tuli vielä enemmän. Emäntä huutaa nykyään välillä kauhuissaan kun hyppään syliin ja köyristän selkää, olen kuulemma anorektinen.

Syynä ei kuitenkaan voi olla yleinen kolleillu, koska en ole edes laulanut viimeisen parin kuukauden aikana. Lisäksi olen taas intoutunut leikkimään melkein kuin pentu viimeisen kuukauden aikana. Palaan pian kotiin ja silloin kuulemma alkaa armoton rasvasyöttökuuri proteiineilla höystettynä. Tai oikeastaan se alkoi jo viikko sitten. Kermaakin olen suostunut nirpimään lähes ruokalusikallisen päivässä.
Kerran koitin nyysiä kermavaahtoa ihmisen pullan välistä, mutta kun sain sitä vaahtoa lautaselle ei enää kelvannutkaan.

Tässä on nyt liittenä kuva ihanalta viime kesältä, jolloin olin normaalipainoinen. Uusia kuvia ei kehtaa tähän laittaa, koska näytän silakalta.


perjantai 12. helmikuuta 2016

Tampesterin termiitit


Emäntä suuntasi eilen Pirkanmaalle katsastamaan pentujani ennen kuin lähtevät lopullisesti maailmalle. Minä sain tänään aamulla tyytyä läppäilemään tietsikan näytöltä näitä surkeita kännykuvia. Ihminen on niin laiska, ettei viitsi edes ottaa kunnon kameraa mukaan, toisesta kuulemma lataus finaalissa ja toisesta patterit.  Marraskuun Muruset sen sijaan ovat hoitaneet tämän homman oivallisesti. Sieltä löytyy hienoja kuvia.

Kovasti olivat kakarat kasvaneet. Sähellys ja vipinä oli melkoista, vaikka olivatkin riehuneet pari edeltävää tuntia oikein urakalla. Nyt nähtiin oikea ihme, kun kakarat jopa nukahtivat vierailun loppupuolella.

Putkessa olisi hommaa Mulderille ja Scullylle
Pennut alkavat erottua toisistaan luonteensa, näkönsä ja kokonsa puolesta. Tyttö on pienin, mutta pistää kyllä sisukkaasti pojat ojennukseen ja kärsimään. Tämän neidin silmille ei hypitä. Kolmospoika joutui vierailun aikaan kuristusotteeseen neidin monottaessa takajaloilla ja purressa lujaa. Pojan suusta kuului melkoista valitushuutoa. Toisaalta, vaikka luonnetta löytyy niin neito on kova pesemään veljiään. Veljiä toisten pesut eivät pahemmin kiinnosta. Tyttö on muutenkin päästään äitinsä näköinen kun taas kolmospoika muistuttaa eniten minua. Ihminen ihmetteli välillä leikkien rajuutta. Pennut jyrsivät ja purivat kunnolla toistensa korvia, mutta mitään jälkiä ei niissä näkynyt.

Lopulta iski väsy, oikealla eniten minua muistuttava poika