tiistai 18. huhtikuuta 2017

Teurastamo 3

Tässä varoitan lintuja riehumasta
Jossain päin maailmaa ihmiset ristiinnaulituttavat itsensä pääsiäisenä. Minun kevytversioni tästä juhlinnasta on hiirien kurinpalautus. Vajaa viikko sitten tuli tapettua ensimmäinen hiireni ikinä. Ihmiset luulivat päässeensä keittiön roskiskaappia vaivanneesta roskisrotasta eroon.

Kaivoin pääsiäisenä samasta kaapista ulos kaksi hiirtä. Ihminen ei pitänyt siitä kun juoksin ekan pääsiäisuhrin kanssa sen huoneeseen. Niin, hiirohan piti pudottaa suusta lattialle ja sitten vasta aloittaa jahti. Palvelijan mielestä hiiri tulisi tappaa heti. Minä taas haluan tarjota laiskalle sohvaperunalle aktivoivia jahtihetkiä.

Tämä hiirikään ei ollut tyhmä tapaus. Äkkiä se katosi täysin. Mistään ei löytynyt, vaikka sängystä poistettiin peitot ja kaikki ylimääräinen tavara kannettiin huoneesta ulos, myös patterien taustat tarkistettiin. Ihminen arveli hiiren päässeen pakoon jossain vaiheessa ovesta. Palvelija ehti viettää pari mukavaa tuntia nojatuolissa kirjaa lukien. Sitten se alkoi ihmetellä miksi ryömin vaivalla nojatuolin alle, jonne hädintuskin mahduin. Ettei vaan hiiri olisi piiloutunut tuolin puurakenteisiin. Tuoli selälleen, ja sieltähän se lähti kipittämään. Seurasi jahti ympäri huonetta. Ihminen joutui hakemaan mattopiiskan avuksi kun hiiri piti saada pois patterin ja seinän välistä. Oli mennyt patterin puoliväliin sellaiseen kohtaan, johon kollin tassut eivät yllä. Lopulta kun hiiri kouristeli viimeisillään, ihminen mottasi sitä mattopiiskalla päähän. Nyt on kuulemma huono omatunto, koska tämä oli eka tappamansa nisäkäs. Minä taas olen sitä mieltä, että hiiri oli jo kuollut ja palvelija näki vain jälkikouristukset.

Sama meno toistui seuraavana päivänä. Uutta uhria jahdattiin sitten olohuoneessa. Tämä hiiri osasi kiivetä hienosti seinää pitkin . Jossain vaiheessa se oli piilossa seinällä oven takana, jossa roikkui paikoillaan yli metrin korkeudessa ainakin 5 minuuttia. Kaksi viimestä uhriani olivat muuten peltohiiriä. Pulskassa kunnossa nämäkin. Mistähän johtuu moinen hiiri-invaasio kaapissa? Mahtoivatko tulla kylmän  ilman ajamina sisään. Kahtena viimeisenä pääsiäispäivänä kaapissa olikin sitten hyvin hiljaista. Virallinen hiirten likvidointilukuni on nyt kolme.

3 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! Söitkö näitä hiiruja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajunnut syödä, vaikka toka hiiro sai olla nokan alla pidempään. Ihmisestä olisi luonnollista luomuruokaa. Edellinen kollinsa veteli hiiriä innolla.

      Poista
  2. Ohoh, ootpa kyllä hurja saalistaja! Meidän ihminen on sitä mieltä, että ei varmana ikinä pystyisi sellaiseen urotekoon, jonka sun ihminen teki... Luullaan kyllä, et kyllä se tosipaikan tullen pystyis, ei se vois jättää sitä hiirua kitumaankaan.
    -P&P

    VastaaPoista