keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Syyssonaatti


Eikö minulla olekin täydellinen maastoutumisväri syksyiseen luontoon 


Syyssonaatti on kuulemmaa hyvä elokuva. Olo täällä on oikeesti vähän tylsä. Asiaa olisi ollut melkein romaaniksi asti, mutta ihmistä ei ole tahtonut saada koneen ääreen. Pari viikonloppua sitten se hukkasi minut pihalle ollessamme haravoimassa lehtiä. Tullessaan takaisin kippaamasta lehtikuormaa suurempaan kasaan tämä ei löytänyt minua enää mistään pihalta. Muutkaan pihalla olleet ihmiset eivät nähneet minua missään, ei edes punaisesta flexin päästä näkynyt jälkeäkään. Seurasi viiden minuutin kiivas etsintä ja huutelu. Sitten joku äkkäsi , että siinähän tuo makaa auringossa pötköttämässä lehtikasan päällä. Olin siirtynyt noin kymmenisen metriä kunnon auringonpaisteeseen. Kukaan ei nähnyt minua kauempaa, koska omaan niin hyvän suojavärin. Eikä todellakaan kiinnostanut vastailla tai liikahtaa, vaikka ihmiset huutelivatkin. Sen kerran kun lokakuussa on ulkona 20 astetta lämmintä, niin silloin nautitaan kunnon aurinkokylvyistä. Kesää on ikävä, mutta kai se sieltä vielä tulee yhtä ihanana kuin päättynyt kesäkin.

Nokka kohti mahtavaa kesää









3 kommenttia:

  1. On kyllä täydellinen maastoutumisväri näin syysaikaan! Ja ihanaa että aurinkoakin riittää vielä:)

    Ps. Meillä taitaa olla samat (sävyisetkin) valjaat käytössä! :D

    VastaaPoista
  2. Hihi, sä ootki ollu tosi ovela!
    -Pena

    VastaaPoista
  3. Thanks for sharing this beautiful post with us. We just love that your fur colors match perfectly with the leaves. Have a fantastic rest of your week.
    World of Animals

    VastaaPoista