lauantai 28. huhtikuuta 2018

Lumikenttien kutsumattomuus

Typeriä mustarastaita näköpiirissä

Runopojalla on oikeus vähän mukailla Jack Londonin kirjoituksiin perustuvan tv-sarjan nimeä. Kovasti odotan kevään etenemistä.

Vielä viime viikonloppuna näin jotain hirveää, sulamatonta lunta varjopaikoissa, vaikka oltiin jo huhtikuun puolessavälissä. Sitä ennen jouduin altistumaan todella inhalle toiminnalle nimeltä lumihangella kävely. Yäk, pohja on santapaperin karhea ja kylmä. Tein mielipiteeni ihmiselle selväksi: potkiskelin takatassuilla vuorotellen sivuille ja murisin mennessäni.












Pääsiäisenä pidin lomaresidenssissä pienen kurinpalautussession roskiskaapin rapinaräheltäjille.  Arvon hiirihemmot, keskellä iltapäivää kannattaa miettiä aika tarkkaan kenen kaappiin tunkeutuu tai muuten seuraa kylmää kyytiä.

Olen onnekseni päässyt  avustamaan ihmistä omenapuiden leikkuussa. Puussa kiipeileminen ja tähystäminen on paljon lumikävelyä mukavampaa.






Reviirin ilmatila hallinnassa







4 kommenttia:

  1. Viggo on ihanan linjakas ja lihaksikas! Komee poika.
    -ihminen

    Tosi herkullisen näköinen tuo hiiri!
    -Pena

    VastaaPoista
  2. Huh, lumi on kyllä kamalaa tassuja vasten! Eikä vesikään ole yhtään sen parempi vaihtoehto. Toivottavasti loputkin ovat jo sulaneet tähän päivään mennessä pois.

    On sulla kyllä hieno reviiri noin muutoin siellä! Tähystelypuita ja oikeita hiiriä.

    VastaaPoista