tiistai 20. kesäkuuta 2017

Piikkiä peppuun



Viime viikolla jouduin eläinlääkäriin. Tiesin heti vastaanottohuoneeseen päästyäni, että tässä kidutuskammiossa on käyty ennenkin. Siellä oli tuttu eläinlääkäri vastassa. Hän vähän ihmetteli mitenkä vuosi sitten asennetulla implantilla oli kestänyt suunnilleen kolme viikkoa ennen kuin oli alkanut toimia. Minun tapauksessani tämä tarkoitti normaalia ruokailua ja implantin myötä alkaneen rauhattomuuden vähenemistä. Vähän kähisin alkuun eläinlääkärille, mutta olin kyllä aika rauhallinen. Häntäkin nousi takakinttujen välistä pystyyn ja lepyin lääkärille. Olemukseni kyllä muuttui kun lääkäri käänsi selkänsä ja alkoi kuulua rapinaa: häntä palasi sukkelaan ala-asentoon tiiviisti kinttujen väliin. En ole tyhmä tiesin, että sieltä oli tulossa jotain ikävää. Sain sitten piikin takapuoleen. On mahdollista, että suuntaamme lomalle vähän kauemmas, ja siksi tarvittiin raivotautirokotus. Eläinlääri totesi minun olevan oikein hyvässä kunnossa ja hampaiden näyttävän hienoilta. Vaakalukema  näytti tasan 4 300 grammaa. Painan siis noin kilon enemmän kuin vuosi sitten.

Sunnuntaina aamulla tein perinteisen tilusten tarkastuksen. Ihmisen perunaviljelmä oli kohtalaisessa kunnossa. Ikinä ennen ei ole käynyt niin, että toukukuun ekalla viikolla istutetut ensimmäiset rivit olisivat paleltuneet. Tänä vuonna näimme ensimmäiset paleltuneet perunat. Kasvit kuitenkin toipuivat kun kaikki kylmettyneet lehdet riivittiin pois.

Kun lähdimme ylös mäkeä alkoi läheisestä metsästä kuulua ääniä, jotka kiinnostivat kovasti minua. Kuulosti siltä kuin siellä olisi ollut giganttisen kokoinen jänis. Ihminen oli kuitenkin tylsä eikä halunnut lähteä kanssani ryteikköön.

Olenko kertonut, että tiluksilla on hiippaillut useaan otteeseen valkoisilla sukilla varustettu tiikeritabby tyttökissa. Kerran osuimme kohdakkain, mutta siitä lisää kunhan kohtaamme ehkä taas.  Ei ollut mikään vuosisadan rakkaustarina.



Tätä ei voi lähettää vuoden luontokuvakilpailuun, mutta kuvassa on oikeasti kauris piilossa aika keskellä kuvaa, oksien takana. Uskokaa vaan on se siellä. Kesympiä kauriita ja kissoja täällä

Sitten keksin mikä mäessä piti ääntä. Näin hienon metsäkauriin ja kovasti olin kiinnostunut lähtemään tekemään lähempää tuttavuutta. Saatiin napsaistua muutama kuva tieltä käsin, kunnes kauris tuli oikein unelmapaikkaan, jossa ei ollut puskia peittona. Ihminen oli juuri ottamassa kuvaa, kun flexistä lähti inha jarrutusääni, ja kameraan kauniisti katsonut kauris lähti juoksemaan ylemmäs metsän rinnettä. Ihminen syytti minua kuvan pilaamisesta. Hetkinen, enkö muka saa yrittää lähteä katsomaan läheltä tätä hienoa eläintä.

Kollin yksityistie, pääsy kielletty

Onko metsäkauris taas liikkeellä



 
                              






6 kommenttia:

  1. Oho, oispa siistiä nähdä luonnossa kauris. Ei ihme, jos ei uskaltanut tulla lähemmäs, kun oli tuollainen petokissa vastassa.

    Rokotukset ovat inhottavia, mutta jännää, jos pääset kauemmas lomailemaan. Toivottavasti sieltä löytyy lisää kivoja jahdattavia otuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt kauriin ennen ikkunan takaa, luonnossa nokitusten parempaa.

      Poista
  2. Vai osoittautui se giganttinen jänöjussi kauriiksi. Paisti ku paisti, vai mitä? ;)
    - Crusoe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin kaunis etten raaskisi syödä tuota

      Poista
  3. Kauris kuulostaa herkulliselta! Sellanen ois kiva tavata, mut piikit on kyl syvältä!
    -Pena

    VastaaPoista