Piikkiä peppuun

Viime viikolla jouduin eläinlääkäriin. Tiesin heti vastaanottohuoneeseen päästyäni, että tässä kidutuskammiossa on käyty ennenkin. Siellä oli tuttu eläinlääkäri vastassa. Hän vähän ihmetteli mitenkä vuosi sitten asennetulla implantilla oli kestänyt suunnilleen kolme viikkoa ennen kuin oli alkanut toimia. Minun tapauksessani tämä tarkoitti normaalia ruokailua ja implantin myötä alkaneen rauhattomuuden vähenemistä. Vähän kähisin alkuun eläinlääkärille, mutta olin kyllä aika rauhallinen. Häntäkin nousi takakinttujen välistä pystyyn ja lepyin lääkärille. Olemukseni kyllä muuttui kun lääkäri käänsi selkänsä ja alkoi kuulua rapinaa: häntä palasi sukkelaan ala-asentoon tiiviisti kinttujen väliin. En ole tyhmä tiesin, että sieltä oli tulossa jotain ikävää. Sain sitten piikin takapuoleen. On mahdollista, että suuntaamme lomalle vähän kauemmas, ja siksi tarvittiin raivotautirokotus. Eläinlääri totesi minun olevan oikein hyvässä kunnossa ja hampaiden näyttävän hienoilta. Vaakalukema  näytti tasan 4 300 grammaa. Painan siis noin kilon enemmän kuin vuosi sitten.

Sunnuntaina aamulla tein perinteisen tilusten tarkastuksen. Ihmisen perunaviljelmä oli kohtalaisessa kunnossa. Ikinä ennen ei ole käynyt niin, että toukukuun ekalla viikolla istutetut ensimmäiset rivit olisivat paleltuneet. Tänä vuonna näimme ensimmäiset paleltuneet perunat. Kasvit kuitenkin toipuivat kun kaikki kylmettyneet lehdet riivittiin pois.

Kun lähdimme ylös mäkeä alkoi läheisestä metsästä kuulua ääniä, jotka kiinnostivat kovasti minua. Kuulosti siltä kuin siellä olisi ollut giganttisen kokoinen jänis. Ihminen oli kuitenkin tylsä eikä halunnut lähteä kanssani ryteikköön.

Olenko kertonut, että tiluksilla on hiippaillut useaan otteeseen valkoisilla sukilla varustettu tiikeritabby tyttökissa. Kerran osuimme kohdakkain, mutta siitä lisää kunhan kohtaamme ehkä taas.  Ei ollut mikään vuosisadan rakkaustarina.

Tätä ei voi lähettää vuoden luontokuvakilpailuun, mutta kuvassa on oikeasti kauris piilossa aika keskellä kuvaa, oksien takana. Uskokaa vaan on se siellä. Kesympiä kauriita ja kissoja täällä

Sitten keksin mikä mäessä piti ääntä. Näin hienon metsäkauriin ja kovasti olin kiinnostunut lähtemään tekemään lähempää tuttavuutta. Saatiin napsaistua muutama kuva tieltä käsin, kunnes kauris tuli oikein unelmapaikkaan, jossa ei ollut puskia peittona. Ihminen oli juuri ottamassa kuvaa, kun flexistä lähti inha jarrutusääni, ja kameraan kauniisti katsonut kauris lähti juoksemaan ylemmäs metsän rinnettä. Ihminen syytti minua kuvan pilaamisesta. Hetkinen, enkö muka saa yrittää lähteä katsomaan läheltä tätä hienoa eläintä.

Kollin yksityistie, pääsy kielletty

Onko metsäkauris taas liikkeellä

 

                              

Tappajaetana

Kesä on pahasti myöhässä. Vasta nyt on nähty ensimmäiset omenapuun kukat. Pikaisen reviiritarkastuksen jälkeen totesimme mustarastaan poikasten lähteneen pesästään. Ulkona olevasta puukasasta löytyi oikea ällötys: tappajaetana. Tällä nilviäisellä oli pituutta yli 10 cm. Kuvassa näyttää pieneltä, kun olin vähän tassulla töninyt sitä kasaan.  Tämä etana ei sitten tainnutkaan olla hirveä espanjalainen tappajaetena, vaan kotimainen ukkoetana, joka on vaaraton kasvimaille.

      Luulevatko ihmiset oikeasti, että söisin tätä? Saaliiksi aivan liian hidas eikä edes vingu.

        Saunan nurkalla on hyvä väijyä mustarastaita, tomaatit ovat selvinneet vielä hengissä.


Voitteko kuvitella, että yksi mustarastaista otti minut kohteekseen ja teki valesyksyjä minua kohti. Syöksyt loppuivat kyllä lyhyeen, kun tein yllättäen parimetrisen lepakkoloikan suoraan ylöspäin ja lintu oli vähällä jäädä kynsiini.

Kielojen keskelle on hyvä piiloutua