Salaliittoa pukkaa

Petos, tämähän on näyttelyhäkki!

Ashes to Ashes, osa kaksi. Tuhkaa ripotellaan tässsäkin viestissä.

Minua vastaan on selvästi vireillä jonkinlainen salaliitto. Tämän takana ei kuitenkaan ole CIA tai Bilderberg-seura, vaan tutut ihmiset. Niin, jotain puhetta oli mahdollisesta neidon tapaamisesta. Jouduin sitten Lahden kaupunkiin, jossa ekan päivän sainkin mellastaa vapaasti ihmisen sukulaisen asunnossa. Tilaa oli kunnon juoksuille ja lepakkoloikille. Lisäksi seinillä oli kaikkea kivaa, jota oli mukava räpsiä tassuilla. Illan tosi pilasi se kun ihmiset katselivat jotain Ziggy-hyypiöstä kertovaa ylipitkää ohjelmaa. Tämän hemmon rämpytyksistä olen saanut tarpeekseni. Ohjelman loputtua virkistyin uudestaan: ikkunoista näki kaikkea mielenkiintoista, ja totta kai kollin pitää päästä talon isännän sänkyyn, vaikka ovi olikin laitettu kiini. Oli jäynää herätellä ihmisiä uniltaan.

Seuraava päivä toi mukanaan järkytyksen. Juoduinkin näyttelyyn. Olivatko ne siamilaistytöt, joiden viereen jouduin muka jotain tyttöystäväehdokkaita? Pidetäänkö minua alaikäisiin sekaantujana? Olivat meinaan pentukissoja. Hypertörkeää. Olen kuitenkin luonteeltani yhden naisen kolli, ja vaimoni asuu Nääsvillessä. Tein asian selväksi kähisemällä näille pennuille. Rauhoituin kuitenkin myöhemmin ihmisen sylissä enkä enää kertonut mielipidettäni näille. Tuomarin mielipide minusta oli alkuun hyvinkin kehuva, mutta sitten tuli yksi iso mutta: lihasmassaa on liian vähän. Erittäin lihaksikas ja iso Pulle-kolli veikin ansaitusti voiton minusta. Noottia laihuudesta tuli jo marraskuussa ja nyt kun olen laihtunut lisää sitä tuli enemmän. Tässä on hyvä puolensa. Ihminen näet sanoi ettei enää tarvi ikinä mennä näyttelyyn, jos massani ei kasva takasin entisiin mittoihin. Jipii!

Ihminen oli alunperin aikonut jättää keikan välin, koska en ollut kovin edustavassa kunnossa. Lähti koska matkaliput oli ostettu ja sukulaisvierailusta sovittu. Maanantaina ihminen päätti kohdata karun totuuden silmästä silmään. Minut laitettiin vaakaan, lukema oli tämän kokoiselle kollille aika hirveä 3,4 kg. Normaalisti olen painanut 3,8 kg ja silloinkin olen ollut elegantti ja hyvin hoikka. Kooltani olen kuitenkin keskikokoinen. Ihminen nimittelee minua runopojaksi. Olen kiltti ja mukava, vähän ujo kolli, jossa lihakset eivät pahemmin viihdy. Runopojat ovat kuulemma naisten suosiossa. Tiedä häntä.

Sitten vielä ahdistava huhu, jonka kuulin sattumalta. Vaimolleni Bealle saattaa useamman ihmisen juonittelujen seurauksena ilmaantua kilpakosija Italiasta. Tämä on huutava vääryys. Kaipaan nyt positiivisia uutisia ja tapahtumia. Ehkä seuraavaan päivitykseen mennessä.