tiistai 22. syyskuuta 2015

Kinttu paketissa


Side on yhtä syvältä kuin ulkoilupuvutkin

Eilen jouduin eläinlääkäriin verikokeeseen. Tampereen viikon takaisen riiureissun huonoin kokemus oli eläinlääkäri. Ihmisen törttöilyjen takia matka Nääsvilleen kesti kolmisen tuntia, ja olin aika ärtynyt vastaanotolle tultaessa. Tarkoitus oli ottaa Felv ja Fiv-testit, tarkistuttaa polvet ja pallukat hännän alla sekä uusia rokotukset. Ensin minut yritettiin laittaa verikokeeseen. Jouduin jollekin harjoittelijalle, joka törkki neulalla  ensin toista jalkaani ja sitten toista kun ei löytänyt verisuonta. Minä hermostuin tästä: murisin ja sähisin sekä rimpuilin. Paikalle hälytettiin toisesta huoneesta eläinlääkäri, joka katsoi ettei koetta nyt saa otettua kun olin niin hermostunut. Lääkäri antoi sitten rokotukset, teki polvitestin ja tarkasti killuttimet. Vasen polveni on hieman löysä, 1 tasoinen , oikea täysin normaali. Sitten lääkäri ehdotti,  että minut jätetään rauhoittumaan klinikalle, jotta voidaan yrittää verikoetta uudestaan. Ihminen esitti tässä vaiheessa epäilynsä, että tuskin rauhoitun häkissä vieraassa ympäristössä, hajuissa ja mikä pahinta näkö/kuuloyhtyeys myös toisiin häkissä oleviin kissoihin. No eihän siitä mitään tullut. Olin ihmisille tosi närkästynyt kun tulivat parin tunnin kuluttua hakemaan. Rauhoitun aika nopeasti jo autossa. Bea-neito pelasti sitten tilanteen. Ihmiset eivät halunneet turvautua rauhoittaviin treffien takia.

Uusinta Univetin klinikalla meni huomattavasti paremmin. Olin hyvin rauhallinen jo vastaanottotiloissa. Ihminen oli tilannut klinikan "rauhallisimman ja kissoihin erikoistuneen" -lääkärin. Tällä kertaa ei ollut kiirettä ja koko homma meni oikein leppoisasti. Sain rauhassa käppäillä ympäri huonetta ja lääkäri sekä hoitaja paijasivat minua vähän. Ihmiselle näytettiin akupiste, josta kehotettiin rapsuttamaan aika lujaa. Suoni löytyi heti, tuli kunnolla verta ja olin koko ajan oikein rauhallinen. Vähän urahdin kun jalkaan kiinnitettiin lilaa laastaria. Ei kai ton näköistä? Ihmisestä laastari oli söpö, minä yritin tarmokkaasti ravistella sitä tassusta irti. Ihminen oli tyytyväinen kun en ollutkaan saanut piikkikammoa. Testitulokset olivat negatiiviset, ei leukoosia eikä immuunikatoa. Veriryhmä on A. Mukaan lähti myös meille sopiva alla oleva tarra.


2 kommenttia:

  1. Lilaa laastaria? Ei nyt sentään sellasta, jotain rajaa!
    -Pena

    VastaaPoista
  2. Hieno laastari, ainakin ihmisen mielestä :)

    VastaaPoista