Nolouden huipentuma

Ensiksi ilmoitan olevani kovasti närkästynyt ihmisen laiskuudesta. Tällä on pelkkää lomaa, mutta ei muka ehdi päivittelemään kuulumisiani. Patalaiska ihminen. Kaikkea pientä mukavaa on tapahtunut: metsästämistä ja merkkailua harjoitellaan. Tässä kuitenkin päivitys eilisen tapahtumista.

Paavon ihminen toi mukanaan kerrassan mauttoman erittäin epämiehekkään kapistuksen. Kesän kylmyyden takia se vielä puettiin niskaani. Pahinta oli julkinen näyttäytyminen kyseisessä vermeessä.

Rapsuttakaa edes mahaa

Pellolla

Kovat kollit eivät moisia käytä? Pahinta oli, että tämä vielä tuoksui Peto-Paavolle. Naapurin Tessa-dobermanniakin vilkuiltiin pelottomasti tämä päällä. Aluksi kude aiheutti pietä halvausta, mutta lopuksi käveltiin kuitenkin tämä päällä. Tyttöjen mielestä suloinen, mutta pahinta asiassa on, että minulle on valmisteilla samanlainen. Kauhistuksen kanahäkki. Kuvat sekundaa kännylaatua.

Niin siitä merkkailusta. Emäntä osti kaupasta sellaisen "tuhoaa merkkailun hajut ja estää kissaa merkkaamasta uudestaan" -putellin. Tällä minua sitten uhkailtiin suihkaisemalla sitä ilmaan, että "jos hajustat vielä huonetta täältä pesee" -tyyliin. Inhosin tuota karmeaa hajua ja pulloa juoksin pakoon. Minä en siis ole merkkailut sisälle lainkaan. Se yksi kerta oli puhdas protesti reviirini loukkausta kohtaan. Ulkoa olen kymmenisen kertaa suihkuttanut suorilla jaloin seisten kunnon kaaren, noin 40 senttiä pitkä komea suihku suoraan kuuseen ja pallotuijan. Tai no, muutaman kerran nostin toista takatassua koiramaiseen tyyliin. Lisäksi huomautan kyseessä olleen aina samat kaksi puuta. Mielestäni siis tuo pullolla uhkailu on täysin aiheetonta. Varsinkin kun nyt viikon ajan en  ole merkannut edes noita puita. Olen liruttanut ulos normaalisti takapää maassa

Huomio poskiin