keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ulkoilua ja nirsoilua




Takana pitkä viikonloppu mailla. Minut raahattiin taas ulos, jotta väitetty arkuuteni suuressa luonnossa katoaisi. Ihmisen mukaan pientä edistystä on tapahtunut, koska häntäni on noussut takajalkojen välistä pystyyn ja kuljen jo aika reippaasti eteenpäin. Sunnuntaina Paavon ihmiset tulivat kylään ilman maanvaivaa (onneksi jos minulta kysytään). Vaikka olenkin kaveri kaikille, piti näille aluksi vähän kähähtää, koska uskalsivat tuoksahtaa Peto-Paavolle.

Ihminen ei pidä siitä, että haluan siirtyä fisupohjaiseen ruokavalioon. Miksi minulle edes yritetään syöttää kanapohjaista purkkiruokaa, en syö! Söisivät ensin itsekin kanaa. Maistuvia ruokia ovat sen sijaan olleet maistiaisina saamani katkaravut sekä ahven- ja kuhafileet. Miksi niitä ei saa joka päivä? Tällä hetkellä haluan syödä ainoastaan kalapohjaista purkkiruokaa, hiukan väännän raksujakin. Tuore lihakin menettelee. Minun kuulemma pitäisi kasvaa vielä ja saada massaa ennen kuin alan kollitella. Emäntä ei ole tyytyväinen siihen, että selkäranka tuntuu niin selvästi, nikamia myöten. 3,8 kilon elopaino ei kuulemma riitä kollille, jolla on  ikää 10 kk. Olen kuulemma joutumassa kissanbodausohjelmaan piakkoin, saas nähdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti